Jälkikulttuuri

Selaillessani nettiä löysin sivuston aiheesta jälkikulttuuri (afterculture). Ihan kiintoisa sivusto sinänsä, mutta minua jäi itseäni häiritsemään sen perusajatus: jälkikulttuurin konventiot on haettu lähes pelkästään luonnonkansojen kuvastosta, modernisnista on jäljellä vain hyvin pieniä fragmentteja. Luonnonkansojen piirteet ovat taas säilyneet epäilyttävän puhdaslinjaisina.

Itse olen jonkiverran pohtinut samantyyppisiä kysymyksiä, tosin ehkä lyhyemmällä aikajänteellä. Spengler käytti Fellahismi-termiä kuvaamaan sivilisaationjälkeisen ajan ilmiöitä. Fellah sana tulee islamilaisessa maassa (Egyptissä?) asuvaa maanviljelijää tarkoittavasta sanasta, ja kuvastaa mahtavan sivilisaation raunioissa elävän vaatimattoman maanviljelijän kulttuurihistoriallisyta positioa.

Länsimainen fellahismi ei ole utopia tai dystopia, vaan olemassoleva ja vahvistuva ilmiö. Useimmat tällähetkellä tapahtuvat ilmiöt ovat fellahistisia. Se näkyy niin alakulttuurissa kuin valtakulttuurissakin.

Esimerkiksi tekno on selkeästi fellah ilmiö. Sitä yritettiin sen ilmaannuttua hieman väkisin työntää modernistiseen jatkumoon (esim Sam Inkisen Teknokirja), mutta se saavutti hyvin äkkiä täydellisen historiattomuuden tilansa.

Teknossa uusprimitiiviset tendenssit ovat hyvin läsnä voimakkaina. Tekno on nykyaikainen leirinuotio, jossa kaikki elementit ovat luonnonuskonnoista tuttuja: transsihakuinen läpiyön tanssiminen, kokemusta korostavat huumeet, yhteisöllisyys erotuksena sosiaalisuudesta (vrt paritanssit).

Tärkeää on kuitenkin huomata, että tekno on toisaalta myös muotokieleltään nykyaikaisin nuorisokulttuurimme. Siinä ei ole nähtävissä suoria viittauksia mihinkään primitiiviseen, tai edes moderniin. Tarpeet joita se on syntynyt täyttämään ovat primitivistisiä ja fellahistisia, siksi myös muoto on rtakentunut sellaiseksi kuin se on.

Jos ajattelemme tulevaisuutta, jossa sivilisaatiomme infrastuktuuri pikkuhiljaa rapistuu tai romahtaa, en usko esimerkiksi teknokulttuurin luopuvan tyylistään, vaan ennemminkin sovittavan sen muuttuneisiin olosuhteisiin (esim. sähkön ja sähkölaitteiden huonompi saatavuus).

Minä uskon että jälkikulttuurimme tulevat näyttämään suureltaosin samalta kuin tänäpäivänäkin, tosin sekoittuneempina ja vaatimattomammilla välineillä toteutettuna. Ehkä minun täytyisi toteuttaa kilpaileva jälkikulttuurisivusto.

merimiestatuointi

Suomen rockmusiikinjälkeisenajan tärkein rock muusikko Ville Valo kommentoi Nyt-liitteen, tuon journalisminjälkeisenajan tärkeimmän viikkojulkaisun haastattelussa tatuointejaan:

"Me ollaan merimiehiä ja -naisia. Sehän on vanha merimiestatuointi (GILLIGAF, Do I Look Like I Give A Fuck)ja moni muukin on ottanut samanlaisen. "Ei voisi vähempää kiinnostaa", se on hyvä pseudofilosofinen elämänohje."

syömäkelvottomat säilykkeet

Kirpputoreja kierrellessäni sattui silmiini kiinnostava tuoteryhmä. Syömäkelvottomat ruokasäilykkeet. Erilaisia mausteita, hedelmiä ym. säilöttynä lasipulloihin. Kaulassa roikkuva lappu muistuttaa ettei tuote ole tarkoitettu elintarvikekäyttöön, strategisesti tosin peitetty kirpputorin omalla hintalapulla.

Miksi tämäntyyppisiä tuotteita on olemassa, johtuuko se siitä että suomalainen keittiö on muuttunut ruuan valmistuspaikasta ruokavalmisteiden lämmityspisteeksi, jolloin ruuan valmistamiseen liittyvät välineet ja tarvikkeet muuttuvat käyttöesineistä koriste-esineiksi.

En tiedä kummat ovat lopulta pseudomorfoottisempia, koristeiksi alunperinkin valmistetut keittiötarvikkeet, vai kalliit oikeat keittiötarvikkeet jotka on ostettu kuviteltua ruuanvalmistusta varten, vaikka todellisuudessa eletään säilykkeitä lämmittämällä?

Onko suurin pseudomorfoosi kuitenkin se, että suomalaisissa asunnoissa vieläkin on keittiö, vaikka tämänpäivän tarpeet täyttäisi parhaiten jääkaappi ja mikroaaltouuni TV-tuolin vieressä.