Aalto oli kieltämättä kyvykäs arkkitehti, mutta mikä ihme sai hänet valitsemaan täysin suomen oloihin sopimattoman materiaalin?
Tietenkin antiikin kreikan väärinymmärtäminen tietenkin; klassistinen ajattelu on fetisoinut valkoisen marmorin jotenkin ylevänä kreikkalaisia ihanteita kuvastavana materiaalina.
Nykytietämyksen mukaan Kreikkalaiset itse tosin eivät siitä juurikaan välittäneet, vaan mieluummin maalasivat sen erilaisilla räikeillä väreillä. Vaikutussuhde olisi hieman sama, jos tulevaisuuden Aaltofanit omaksuisivat kupruilevan harmaanruskean muodon mestarinsa töiden mukaan.
1 comment:
On totta että valkoinen marmori tosiaan saattaa olla länsimaisen tilakäsityksen alkusymboli.
Se ei kuitenkaan millääntavalla kumoa sitä tosiseikkaa, että se on sellaiseksi valikoitunut nimenomaan pseudomorfoottisessa prosessissa.
Aallon kohdalla tämä korostuu siinä tosiseikassa, että hänen rakennuksiansa ei ole rakennettu marmorista, vaan ne on ainoastaan pinnoitettu sillä.
Havaintosi ilmaston, arkkitehtuurin ja kulttuurin suhteista oli erityisen terävä. Olen viimepäivät pohtinut tuota, ja tullut siihen tulokseen että Finlandiatalo tietyllätapaa täydellistää korkeakulttuurirakennuksen idean: se vaatii jatkuvaa suurta inhimillistä ponnistelua pysyäkseen alkuperäisessä muodossaan. Jos huolenpito jostainsyystä lakkaa esim. muutamaksi vuosikymmeneksi, muuttuu talo rähjäisen näköiseksi, ja vaaralliseksi käviöilleen.
Kiinnostavaa olisi myöskin nähdä minkänäköinen ko. rakennus olisi rauniona, esim muutaman sadan vuoden kuluttua.
Post a Comment