Tuesday, April 26, 2005

Alvar Aalto

Alvar Aalto lienee tunnetuin suomalainen arkkitehti tänäpäivänä. Tunnetuin hän on suurista valkoisella marmorilla päällystetyistä moderneista rakennuksistaan.

Aalto oli kieltämättä kyvykäs arkkitehti, mutta mikä ihme sai hänet valitsemaan täysin suomen oloihin sopimattoman materiaalin?

Tietenkin antiikin kreikan väärinymmärtäminen tietenkin; klassistinen ajattelu on fetisoinut valkoisen marmorin jotenkin ylevänä kreikkalaisia ihanteita kuvastavana materiaalina.

Nykytietämyksen mukaan Kreikkalaiset itse tosin eivät siitä juurikaan välittäneet, vaan mieluummin maalasivat sen erilaisilla räikeillä väreillä. Vaikutussuhde olisi hieman sama, jos tulevaisuuden Aaltofanit omaksuisivat kupruilevan harmaanruskean muodon mestarinsa töiden mukaan.



2 comments:

Lauri Olavi said...

Valkoiseen marmoriin perustuva kunvanveisto ja arkkitehtuuri, jonka länsimainen kulttuuri luuli oppineensa ja omaksuneensa antiikilta, on todellisuudessa sen oman, tilan ja voiman dynamiikkaan perustuvan alkusymbolin luonnollisin plastinen ilmaisu.

Mitä tulee Aallon usein päiviteltyyn valintaan käyttää Suomen pohjoiseen ilmastoon sopimatonta rakennusmateriaalia, osoittaa se itse asiassa ennen kaikkea kulttuurisielun historiallis-symbolisen vision voimaa ja ensisijaisuutta suhteessa luonnon fyysiseen todellisuuteen - sen laatuiset käytännölliset tekijät nousevat tärkeämmiksi vasta kun ajatus arkkitehtuurista henkisenä symbolina on lopullisesti hylätty.

Niin sanottu "funktionalistinen" arkkitehtuuri, oli se sitten puhdasta tai uusklassistisiin maneereihin sekoittunutta pseudomorfoosia, on yhtä vähäisessä määrin funktionaalista kuin goottilaiset katedraalit tai barokkiajan kirkot, mutta se on silti noiden muotojen kautta kulkevan kehityksen välttämätön tulos, lopullinen muoto jonka saavuttamisen jälkeen länsimaisen arkkitehtuurin historia on tuomittu liukenemaan radikaaliin muodottomuuteen, minkä nyt näemmekin tapahtuvan kaikkialla ytmpärillämme.

anttia said...

On totta että valkoinen marmori tosiaan saattaa olla länsimaisen tilakäsityksen alkusymboli.

Se ei kuitenkaan millääntavalla kumoa sitä tosiseikkaa, että se on sellaiseksi valikoitunut nimenomaan pseudomorfoottisessa prosessissa.

Aallon kohdalla tämä korostuu siinä tosiseikassa, että hänen rakennuksiansa ei ole rakennettu marmorista, vaan ne on ainoastaan pinnoitettu sillä.

Havaintosi ilmaston, arkkitehtuurin ja kulttuurin suhteista oli erityisen terävä. Olen viimepäivät pohtinut tuota, ja tullut siihen tulokseen että Finlandiatalo tietyllätapaa täydellistää korkeakulttuurirakennuksen idean: se vaatii jatkuvaa suurta inhimillistä ponnistelua pysyäkseen alkuperäisessä muodossaan. Jos huolenpito jostainsyystä lakkaa esim. muutamaksi vuosikymmeneksi, muuttuu talo rähjäisen näköiseksi, ja vaaralliseksi käviöilleen.

Kiinnostavaa olisi myöskin nähdä minkänäköinen ko. rakennus olisi rauniona, esim muutaman sadan vuoden kuluttua.