Siis Amerikan yhdysvallat, tuo vapaamuurarien perustama liittovaltio, joka koko olemassaolonsa ajan on kilvoitellut vain yhä puhtaamman sekularismin puolesta. Miten valtio edes voisi tulla uskoon, saati sitten sekularistinen valtio?
Kiinnostava puoli asiassa on myös se, että vahvin ja amerikkalainen kulttuuritraditio on liittovaltion vihaaminen. Libertaristit vihaavat liittovaltiota koska se vie heidän rahansa, moralistinen enemmistö koska katsoo sen edustavan moraalittomuutta. Moraaliton vähemmistö taas katsoo sen edustavan moralismia.
Liittovaltion vihaaminen on aivan yhtä keskeisessä osassa amerikkalaisessa järjestelmässä, kuin valtion rakastaminen oli esim. kommunistisissa järjestelmissä.
1900 luvun lopulla vaikutti jo siltä että vihan määrä ylittää yhteiskunnan sietokyvyn. Militia liike aseisti uskonnollista oikeistoa eripuolella maata. Monilla ryhmillä oli tähtäimessä nimenomaan liittovaltion kukustaminen.
Kyseinen kehityskaari huipentui Oklahoman pommi-iskuun. Liittovaltiota vastustavaan rasistiseen väkivaltaryhmään kuuluva Timothy McVeight räjäytti suuren liittovaltion rakennuksen vuonna 1995.
vuoden 1995 iskun ja vuoden 2001 iskun välillä oli kuitenkin tapahtunut jotain ihmeellistä. Yhtäkkiä uskonto oli maailman mahtavimman valtion retoriikassa ykkössijalla, ja kansa yhtenä miehenä johtajansa takana valmiina johdettavaksi hänen tarpeelliseksi katsomiinsa taisteluihin.
Tosiasioita retoriikan muuttuminen ei ole mihinkään muuttanut. Amerikan yhdysvallat on edelleen sekularistinen valtio, imperiumi joka on valmis likaisimpiinkin temppuihin taloudellisten etujensa turvaamiseksi.
Maan johtaja George Bush junior on öljymies, ilman mitään moraalisia pidäkkeitä oman tai sidosryhmiensä hyödyn maksimoimiseen. Tästä lienee parhaina osoituksina opiumsota Afganistanistanissa ja öljysota Irakissa.
George bush käytti kampanjansa alussa toiminnastaan termiä ristiretki, täsmällisempi ilmaus olisi kuitenkin sekularistiretki. Kyseessä on kuitenkin leimallisemmin vallitsevan maallistuneen maailmanjärjestyksen hyökkäys sen valta-asemaa horjuttavaa uskontoa vastaan.
Nyt kun uuskristillinen retoriikka on kuitenkin tullut Amerikkalaisen poliittisen puheen ytimeen tullaan jatkossa varmasti näkemään asiaan liittyviä lieve-ilmiöitä. Esimerkiksi kaikki pyrkimykset kansainväliseen yhteistyöhön tulevat kariutumaan. Lähi-idän ongelmaan todennäköisesti koetetaan perinteistä sionistikristillistä manööveri: Siirretään kaikki maailman juutalaiset israeliin, niin sittenpä nähdään kuka se saapuva messias on.
Joita USA:n asenneilmasto kiinnostaa, kannattaa tutustua myös tähän lainauskokoelmaan.
2 comments:
Olipahan melkoinen lainauskokoelma lähes "sairaita" mielipiteitä.
Mutta tällaisia ihmisiä ja mielipiteitä vastaan ei kannata/voi taistella perusteltujen kriittisten argumenttien avulla.
Niitä voi vain sääliä tai halveksia.
Valitettavasti halveksunnasta(kaan) ei ole pitkä matka tappamiseen ja terroriin...
"Halveksiva" tiedemies, filosofi tai kyynikkko on omassa kriittisyydessään kuitenkin varmasti oikeammassa kuin nuo "splittaavat iditootit", jotka eivät rajoittuneessa mielessään osaa muuta kuin hokea jotain hemmetin ideologista mantraa, jolla he sitten tulkitsevat kaikkia asioita ja ilmiöitä, vaikka sen "käyttöalue" rajoittuu vain ja yksinomaan uskonnollisen elämän alueelle.
Lainauskokoelmassa esitetyt mielipiteet ovat seurausta evakeliumien täydellisestä väärinkäsityksestä.
Niissä "piru on todellakin lukenut Raamattunsa."
En kerta kaikkiaan voi ymmärtää, miten on mahdollista, että Nasaretin vapaamielisestä (luokkahierarkiat kyseenalaistavasta) mutta silti eettisesti "ehdottomasta" "vuori- ja niittysaarnaajasta" (Nietzsche) on jälleen kerran tehty "satanismin" ja kostopolitiikan väline.
Tai miksei sitä voisi selittää - helpostikin. Asian ymmärtäminen/hyväksyminen on silti edelleenkin vaikeaa.
Ihminen on aina käyttänyt Jeesuksen kaltaisia, karismaattisia julistajia ideologisina aseina "vihollisiaan" vastaan.
Evankeliumien tekstit ovat sitäpaitsi niin ristiriitaisia ja epäkoherentteja, ettei niistä saa aikaan sellaista eettistä systeemiä, jota demagogit eivät pystyisi tulkitsemaan suuntaan tai toiseen.
Voidaan tietysti kysyä, että lakiuskonnollinen Islamko sitten on "yksiselitteisyydessään" parempi ja selkeämpi vaihtoehto uskonnollis-eettisessä mielessä kuin kristinusko?
Tähän ei tietenkään ole vastausta, mutta evankeliumien sanoman tulkinnanvaraisuuden paradoksi on toisaalta juuri siinä, että Jeesus ei tuonut yhteiskuntaan ja maailmaan mitään uutta ideologiaa. Hän toi vain niin sanotun "sydämen uskon."
Oikeastaan Wittgensteinin "minimaalinen moraalifilosofia" kiteytti Jeesuksen sanomasta olennaisen. Wittgensteinin mielestä etiikka voitiin tiivistää arkiseen toteamukseen: "Olkaa kilttejä toisillenne."
Yksinkertaista - ja kuitenkin niin loputtoman vaikeaa...
PS. Onko Montaignen skeptinen mutta (siitä huolimatta tai juuri sen takia) rauhaa rakastava humanismi unohdettu tyystin nykyisinä aikoina?
Oma käsitykseni asiast aon se, että nykyisen amerikkalaisen uudestisyntyneen kristinuskon ongelma on se että se on syntynyt sekularistiseen ympäristöön.
Jos kyseessä olisi elävä uskonto, voisi myös eettinen normisto olla elossa. Nyt kun uskonto on rekonstruoitu historiallisten lähteiden perusteella, lopputulos väistämättä on aikamoinen sillisalaatti.
Varsinkin kun otetaan huomioon että valittu elämäntapa ei ole mitenkään yhteensovitettavissa valitun uskon kanssa.
Post a Comment