nuudelikeitto

Jo aikaisemmin olen tässä blogissa ihaillut Amerikkalaisen kulttuuripiirin saavutusta redusoida ateria hampurilaisen muotoon. Hampurilaisateriassahan on vielä, niinkuin ketjujen mainokset meitä usein muistuttavat, periaattessa jäljellä kunnon aterian elemetit: Lihaa, perunaa, viljaa ja vihanneksia.

Itäinen sivilisaatio on tälläkin alueella astunut rohkeasti harppauksen pidemmälle. Meidän pohjoisten kansojenkin supermarketeista löytyy nyt valikoima itämaisia nuudeliaterioita.



Nuudeliateria sisältää pelkästään vehnä tai riisijauhosta valmistettuja nuudeleita ja mausteita. Joissain pakkauksissa on mukana myös tilkka öljyä. Hieno puoli on se, että kuluttaja voi itse valita mitä ruokalajia nuudeli jäljittelee, vaihtoehtoja löytyy peruscurrystä pekingin ankkaan. Mitään ravinollisia arvoja kyseisellä ruokalajilla ei ole, mutta riittävän harvoin nautittuna se maistuu itseasiassa melko miellyttävältä.

Nuudeliateria on oikeastaan impressionistinen ruokalaji. Siinä ei ole pyritty tekemään ruokalajia joka tyydyttäisi meidän ravinnontarvettamme, vaan ruokalaji joka syödessämme sitä antta meille vaikutelman ateriomisesta. Se näyttää ruualta, tuoksuu ruualta ja maistuu ruualta.

Pseudomorfoosiblogi jää innolla odottamaan ruokalajeja jotka pelkästään näyttävät tai tuoksuvat ruualta.