Helsingin Sanomat uutisoi tänään 29.6.2008 otsikolla "Vanhat graffitimaalarit löysivät korkeakulttuurin" Kiasman Urb-festivaaliin liittyvää graffitinäyttelyä. Näyttelyssä on esillä taiteen korkeakoulututkinnon suorittaneita entisiä graffitimaalareita.
Lehden kuvassa akateemiset vandaalit esiintyvät vallatun talon seinään maalaamansa teoksen edessä jonka nimeksi on ilmoitettu "Suprematistinen pastissi". Toimittaja kuvailee teosta näin: "Siinä on suorakulmioita, palloja ja viivojavalkoisella taustalla. Tältä näyttää moderni taide Aku Ankassa."
Pseudomorfoosiharrastajan näkökulmasta juuri tässä kiteytyy akateemisen graffititaiteen ongelma: graffiti on elävää, muodoiltaan rikasta alakulttuuria. Kun alakulttuurista noustaan kaunotaiteen pariin, riskinä on nimenomaan pastissien tekeminen. Kun tehdään pastisseja kaunotaiteen traditioon liittyvistä aiheista alakulttuurin välineillä, on lopputulos helposti jähmeä ja epä-aito. Lopputulos saattaa helposti näyttää juuri siltä miltä moderni taide näyttää Aku Ankassa.
1 comment:
On totta, että katutaiteen innovatiivisuus on paljolti juuri siinä esittämisen tavassa, josta puuttuu vahva institutionaalinen tuki – tämä ominaisuus tavallaan latistetaan kun katutaide viedään galleriaan.
Silti näkisin tämän näyttelyn erittäin arvokkaana, ottaen huomioon katutaiteilijoiden syrjäytymiseen liittyvän propagandan, sekä suorat väitteet, joiden mukaan esim. graffititaiteilijoilla ei ole useinkaan rahkeita jatkaa kuvataidealalla pidemmälle.
Tosin ymmärrän, ettei tämä näkökulma mahdu välttämättä postaukseen, joka käsittelee asiaa nimenomaan pseudomorfoottisuuden näkökulmasta. :)
Post a Comment