Johannes kastajan mukaan keskikesän bakkanaalit nimettiin siinä uskossa, että näin saataisiin sublimoitua kansan pakanallinen juhlimishalu pakotettuihin kristillisiin muotoihin. Pyrkimys on kuitenkin onnistunut erittäin huonosti, lähes kaikki juhannnuksenviettotavat ovat joko pakanallisia tai sekularistisia. Esimerkiksi joulun osalta samantyyppinen toimenpide on onnistunut paremmin.
Myöskin shauvinistit ovat yrittäneet kaapata juhlan itselleen, kyseessä on myös Suomen lipun päivä. Tosiseikka joka kiinnostanee jopa vielä harvempia.
Tänäpäivänä tärkein juhannuksen juhlintatapa on alkoholin juominen. Harva miettii miksi, mutta silti useimmat nämä menot läpikäyvät. Kulttuurimorfologisesti kiinnostavaa on erityisesti suomalaisten miesten taipumus hukkua juhannuksena sepalus auki. Johannes kastajahan nimenomaan kastoi ihmisiä. Kristillisen käsityksen mukaan ihminen tavallaan syntyy uudelleen kasteessa, joten kyseessähän on myös vanhan minän kuolema.
Varhaiskristillistä kastetoimitusta määrittää tahto ja usko. Ihminen on löytänyt jotain mihin uskoo, ja valitsemalla kasteen hän uskoo astuvansa parempaan elämään. Sepalus auki hukkuminen on tavallaan nihilistinen versio kristillisestä kasteesta. Sitä ei oikeastaan tahdota, eikä siihen uskota.
Kun riittävän monta ihmistä kerätään järven rantaan juomaan viinaa, väistämättä useimmat jossain vaiheessa veneilevät, ja nesteiden ylemmääräinen juonti aiheuttaa virtsaamistarvetta, joka taas yhdessä heikentyneiden motoristen kykyjen kanssa aiheuttavat veneestä tippumisen, ja lopulta hukkumisen.
Sepalus auki hukkuminen ei ole itsemurha. Se on ympäristötekijöiden ennaltamäärittämä tapahtumaketju. Juhannuksena täytyy olla humalassa koska sekä ulkoiset konventiot, että sisäinen uskonnonjälkeisen ajan jättämä tyhjyys siihen pakottavat. Me vain toimimme näiden impulssien ajamina.
Pieni lisäys: Johannes Kastajan lisäksi toinen tärkeä juhannussankari pyhä Vitus oli valitettavasti unohtunut kokonaan. Pahoittelen tapahtunutta, ja yritän olla täsmällisempi ensivuonna.
1 comment:
Juhannuksena harjoitettu hillittömyys on ollut suomalaisille nähtävästi vuosisatojen takaa periytyvä traditio. Sanoohan kyseisestä Ukko ylisen jumalan (=Ilmarin?) kunniaksi vietetystä vakka-juhlasta jo M. Agricola, yksi kulttuurimme ensimmäisistä ylöspanijoista, nykykielellä seuraavasti:
"Silloin juotiin Ukon vakka
siitä juopui sekä piika että akka
ja sitten paljon häpiää tehtiin
sekä kuultiin että nähtiin".
Post a Comment