Vaihtelee hieman bändi ja genrekohtaisesti miten paljon saatanallista symboliikkaa pidetään esillä. Myöskin motiiveissa on eroja: joillain syyt ovat uskonnollisia, joillain kaupallisia, joillain tyylillisiä.
Pisimmälle kyseisen suuntauksen on vienyt Balck Metal suuntaus, ja erityisesti sen Norjalaiset esiintymismuodot.
Kuvassa Varg Vikernes Burzum yhtyeestä
Mustan metallin lisäksi on olemassa myös ns. valkoista metallia. Tämä johtaa hyvin kiinnostavaan vuorovaikutusten ristiaallokkoon. Perinteinen metallimusiikki saa voimansa nurinkäännetystä kristillisestä symboliikasta. Se kääntää ristit väärinpäin, ja nostaa kaikki raamatullista pahuutta edustavat symbolit kiinnostuksensa keskiöön.
Kristillinen heavy-yhtye Stryder poseeraa. Yhtyeestä kerrotaan Leo Mellerin teoksessa "Rock" seuraavaa: "he ilmestyivät lavalle tiukoissa nahkaisissa ja kimaltelevissa vaatteissaan , joissa risteili mauttomia mustia ja keltaisia raitoja, paksussa meikkipakkelsissa ja hiukset pystyssä".."Rehvastelun ja lihallisen leveilyn jälkeen -lopulta raamatut heitettiin kuulijoille"
Valkoinen metalli taas pyrkii peesaamaan metallimusiikin suuressa suosiossa ja katu-uskottavuudessa, kääntäen taas kertaalleen symboleita uuden kierroksen ympäri. Kysymys kuuluu siis, mitä tapahtuu asiasisällölle kun se ensin käännetään päälaelleen, ja sitten uudestaan tämän negaation muotojen mukaisesti "uuskristilliseksi". Kääntäminen ei koskaan ole häviötöntä, sisältö väistämättä muuttuu matkalla.Asian voi parhaiten havainnollistaa pienellä ajatusleikillä:
Kuvitellaan asia toisin päin, mitä jos saatananpalvojat haluaisivat tehdä gospel musiikkia? Leikkaisivat hiuksensa siististi, pukeutuisivat mustiin flanellipaitoihin ja riiputtaisivat kaulassaan pientä jalometallista ristiä väärinpäin.
Istuisivat sitten siinä leirinuotion ympärillä rämpyttämässä akustista kitaraa laulellen saatanan hienoudesta.
Kyllä, myös se olisi pseudomorfoosi.
No comments:
Post a Comment