lööppitiedonvälitys

Iltalehtien lööpit ovat yksi niistä asioista, joihin harvoin kiinnittää tietoista huomiota, mutta jotka ovat jatkuvasti läsnä. Ne ovat selkeästi esillä jokaisen kioskin ikkunassa ja kaupassa ne on aseteltu kassan viereen niin että ne jokainen väistämättä näkee.

Teksti on iso ja selkeä, fontti hyvin yksinkertainen ja iskevä. Lööppi ei yleensä omaa juurikaan informaatiosisältöä, pelkästään suhteellisen korkean shokkiarvon. Suomessa tapahtuu hyvin harvoin mitään oikeasti shokeeraavaa, mutta silti iltapäivälehdet ilmestyvät päivittäin. Joka päivä siis täytyy siis muutama uutinen väkivalloin työntää lööppiformaattiin, riippumatta uutisten varsinaisesta sisällöstä.

Yhteen lauseeseen redusoituna mikätahansa monisäikeinen todellinen tapahtuma väistämättä menettää totuusarvoaan muutenkin. Kun ainut kriteeri prosessissa on sensaatiohakuisuus, ei yleensä lööpillä ja todellisuudella ole enää paljoakaan yhteistä.

Iltäpäivälehtiähän ei ole kenenkään pakko ostaa, mutta lööpeiltä ei voi juuri kukaan voi välttyä. Itseasiassa lööpit vaikuttavat kaikkein kavalimmin juuri meihin jotka emme osta kyseisiä lehtiä. Lehden varsinaisesta jutusta yleensä käy selville millätavoin lööppi on vääristelty.

Esimerkiksi viimeksi kun satuin iltapäivälehteä lukemaan, oli päälööppinä "Vuorineuvoksen rouva strippasi presidentille" tai jotain siihen tyyliin. Itse jutusta selviää, että kyseessä oli vuorineuvoksen syntymäpäivät, ja vuorineuvoksen rouva esitti tilaisuudessa musiikkinumeron johon sisältyi asuvaihdos pitkästä iltapuvusta lyhyeen. Jossain yleisön joukossa oli entinen presidentti, joka näin tittelinsä johdosta pääsi myös lööppiin mukaan.

Jos en olisi lukenut kyseistä juttua, olisi passiivisessa muistissani vain muistijälki lööpistä. Se olisi haettavissa sieltä esimerkiksi keskustelussa:"-Oletteko kuulleet tämän asian vuorineuvos X:sästä, niin siitä jonka vaimo strippasi presidentille?". Muistaisin välittömästi lukemani lööpin, ja alitajuisesti sekoittaisin siinä esitetyt asiat tosiasioihin.

Näin lööppi toimii, syöttää päivittäin vääristeltyjä tietoja kansalliseen alitajuntaamme. Me jotka emme ole kovin kiinnostuneita esimerkiksi missien, poliitikkojen tai iskelmälailajien yksityiselämästä, saatamme saada kaiken näitä aihepiirejä koskettavan tietouden pelkästään lööpeistä. Kavalinta on että emme edes huomaa tälläistä tietoutta omaksuneemme, ennekuin jossain tilanteessa joudumme keskustelemaan asiasta ja huomaamme käyttävämme lööpeistä omaksuttua "tietopohjaa".

Lööpin kanssa samantyyppinen ilmiö on elokuvatraileri. Ehkä pian koittaa aika jolloin kokonaisen elokuvan katsomista pidetään aivan liian työläänä, trailerissahan on kuitenkin ne parhaat kohdat.