Thursday, May 26, 2005

otteita Helsingin yliopiston kokoelmista


Helsingin pseudomorfoosikeskustaa käsitelleen kirjoitukseni jälkeen eräsystäväni kehoitti minua tutustumaan myös Helsingin Yliopiston päärakennuksessa sijaitsevaan pseudomorfoosikokoelmaan.


Kyse on kreikkalaisten patsaiden roomalaisista kopioista, tai ilmeisestikin niiden kopioista. Akateemisen Empirerakennuksen hämyisiltä käytäviltä löytyy runsas määrä kalpean luonnonvalkoisia patsasjäljitelmiä.

Tähän väliin muutama lainaus Egon Friedellin teoksesta "Uuden ajan kulttuurihistoria".

"Kreikkalaiset sitä vastoin juuri olivat hyvin etäällä siitä uudenaikaisesta barbariasta, että puu ja kivi jätetään maalaamattomiksi; aivan luonnollisen ja taiteellisen tunteen varassa he sivelivät kirjavaksi kaiken, mikä tuli heidän käsiinsä, ja meidän valkoinen plastiikkamme ja arkkitehtuurimme olisi heistä äyttänyt värisokeiden taiteelta."

"Kirkkaasti paistavan auringon, räikeänsinisen taivaan, sinooberinpunaisten vuorien, rikinkeltaisten kallioiden, myrkynvihreiden puiden ja sadoin eri vivahduksin kimmeltävän meren näkeminen teki kreikkalaiset jo alusta alkaen taipuvaisiksi tulemaan väri-iloisimmaksi, jopa väristä juopuneimmaksi kansaksi"


"Marmoriin hangattiin ensin ruusunpunaista tai ruskeaa, öljystä ja vahasta tehtyä syövytysainetta joka antoi sille lämpimän elävän ihon väri. ...Huulet maalattiin punaisiksi, hiukset mustiksi, keltaisiksi tai metallilisällä kullankellertäviksi"

Tuesday, May 24, 2005

Ostostemppelin mainosteline

Helsingin sanomat uutisoi kulttuurisivuilla 24.5.05 otsikolla "Taiteesta tulikin mainosteline" kuvanveistäjä Antero Toikan Oulunsalon kauppakeskukseen suunnitteleman teoksen pikaista käyttöönottoa mainostelineeksi.

Toikka oli suunnitellut ostoskeskusta varten korkean pylväänmuotoisen "pylonin" johon välittömästi teoksen pystytyksen jälkeen paikalliset yrittäjät ripustivat omat mainoksensa, ilmeisesti yllätyksenä taiteilijalle.

Toikka pääsi myös hieman selittämään intentioitaan:"Muinaisessa Egyptissä pylonit reunustivat temppelin sisääntulokäytävää. Pyloni sopii hyvin Kapteenin edustalle, sillä kauppakeskukset ovat nykyajan temppeleitä"

En tiedä minkälaisia pyloneita egyptissä oli tapana rakentaa, mutta Toikan teos kyllä muistuttaa muodoltaan ja sijainniltaan huomattavasti yleisesti käytössä olivia ostarimainostelineitä. Ainakin artikkelin kuvasta päätellen.

Pseudomorfoosiblogi kiittää Antero Toikkaa, Oulunsalon kauppakeskuksen kauppiaita, Helsingin Sanomia ja Egyptiläistä sivilisaatiota tämän kauniin uutishetken tarjoamisesta.

Amerikkalanen sotaideologia

Maailman mediossa on Abu Graibin vankilakuvien päivänvaloon tulosta lähtien näytelty kiinnostavaa näytelmää. Maailman tehokkain sotakoneisto, ja sitä pyörittävä maailman johtava suurvalta, ovat pahoissa vaikeuksissa erilaisten yksittäisten kidutusten ja murhien takia.



Relativisti saattaa tässävaiheessa ihmetellä sitä, miten yksittäistapauksilla voi olla noinkin suuri merkitys tilanteessa jossa käydään sotaa, eli laajamittaisesti ja järjestäytyneesti tapetaan ihmisiä?

Kiintoisa kysymys on myöskin se, miksi kyseiset kuvat nostivat maailmanlaajuisen kohun, toisin kuin esimerkiksi aikaisemmin kirjoitettu Punaisen ristin raportti jossa samat asiat oli kerrottu tekstimuodossa.



Asiaan liittyvä pseudomorfoottisuus avautuu parhaiten tutkimalla Amerikkalaista maailmankäsityksestä. Amerikka saavutti johtavan sivilisaation statuksen verrattain nopeasti, se tavallaan repäistiin sivilisaatioksi suoraan lehmipaimenajasta. Tästä on jäänyt rasitteeksi tietynlainen Cowboy etiikka, joka painottaa rehellisyyttä, suoraselkäisyyttä ja yksinkertaista hyveellisyyttä. Koska tälläisiä arvoja voi suurvaltapolitiikkaan soveltaa varsin valikoiden, joutuu Amerikka valehtelemaan itselleen useimmista suurvaltapoliittisista motiiveistaan.

Amerikkalaisten ongelma on se, etteivät he ole sisäistäneet suurvaltarooliaan. Se että sotia käydään öljyn, oopiumin, tai minkä tahansa suurvallan itselleen tarpeelliseksi katsoman hyödykkeeen saatavuuden turvaamiseksi on täysin luonnollista, ja väistämätöntä. Myöskin laajamittainen tappaminen ja kiduttaminen ovat tämän prosessin välitömiä seurauksia.

On varmasti pohjoisamerikan kansoille lohduttavaa kuvitella itsensä viimeisinä lehmipoikina vapaassa lännessä, mieluummin kuin osasina sivilisaatiokoneistoa, tai George Bush nuorempi hyveellisenä sheriffinä mieluummin kuin yksinvaltaisena keisarina. Nämä ajatusmallit ovat kuitenkin syvästi pseudomorfoottisia, ja johtavat kaikinpuolin valheelliseen maailmankäsitykseen.

lue myös Susan Sontagin teksti Abu Ghraib kuvista

Sunday, May 22, 2005

pullotettu gintonic

Satuin paikallisessa alkoholiliikkeessä törmäämään tuotteeseen, joka etikettinsä mukaan oli Gin tonic. Olen itsekin GT:n ystäviä, tosin tottunut itse sekoittamaan juomani. Valmiiksi pullotettu GT kuulosti siinämäärin pseudomorfoottiselta ajatukselta, että jouduin välittömästi hankkimaan yhden pullollisen tarkempia tutkimuksia varten.


Mutta ensin hieman historiaa:
Ginin katsotaan syntyneen 1650 luvulla Alankomaissa. Tohtori Sylvuis etsi kuumeisesti toimivaa lääkettä munuais ja vatsavaivoihin, ja siinä sivussa tuli tuottaneeksi maailmaan juoman nimeltä Genever.


Bokma on hieman myöhäisempää tuotantoa (1826), mutta ainut alkoholimymälämme myymä Genever.

Minulla ei ole tieto tepsikö genever munuaisvaivoihin, mutta historia tietää sen maistuneen englantilaisille sotapojille. Juoma vietiin Englantiin, ja värikkäiden vaiheiden kautta se pikkuhiljaa vakiintui meidän tuntemaksemme Dry Giniksi.

Myös Gin tonic syntyi lääketieteellisestä välttämättömyydestä. Britannian imperiumin paisuessa yhä suuremmaksi alkoivat eksoottiset taudin käydä yhä pahemmaksi riesaksi. Lääkkeeeksi malariaan keksittiin Kiniini, mutta kiniinin jakelu brittisotaväelle vaikutti varsin monimutkaiselta.

Kiniini sekoitettiin tonic veteen, joka sellaisenaan ei ole vielä kauhean herkullista. Vasta kun tonic vesi ja Gin keksittiin yhdistää saatiin täydellinen muodostettua täydellinen yhdistelmä. Selvinpäinhän ei kukaan viitsi sotia, ja yleensä liian päissään saattaa helposti lääkitykset unohtua.

GT muodostui tietyllätapaa safariasun veroiseksi siirtomaaherruden symboliksi.

Mutta palataanpa vielä hetkeksi pullotettuun gintonicciin. Pullon sivusta löytyy tyoteseloste:



Gintonichan valmistetaan ginistä ja tonic vedestä, sallittua olisi ripaus limeä tai sitruunaa. Tässä tuotteessa kuitenkin on viinaa ja viiniä, miksi? Tuoteselosteessa väitetään sen myöskin olevan "suosittu viileän raikkaana juomana", vaikka se ei todellakaan ole raikas eikä tuotteiden päälle Alkossa kerääntyneen pölyn perusteella myöskään hirveän suosittu.

En oikein osaa kuvailla tuotteen makua, mutta gintonicilta se ei juurikaan maistu, eikä tuoteselosteen mukaan myöskään varsinaisesti sellainen ole.

Saturday, May 21, 2005

ammattikorkeakoulu

Suomalaisia ammattikorkeakouluja muutetaan vauhdilla muodoltaan yliopiston kaltaisiksi.

Kehityksen takana ei ole niinkään koulujen halu omaksua vanhoja muotoja, vaan koulutuspoliittiset intressit. Koska tilastoissa näyttyy sitä paremmalta, mitä suurempi osuus ikäluokasta on hankkinut korkeakoulututkinnon, täytyy tämä osuus saada mahdollisimman korkeaksi keinolla millä hyvänsä.

Koska yliopistojen resurssit massakouluttaa ihmisiä tiedettiin heikoiksi, päätettiin 1990 luvun alkupuolella yksinkertaisesti nimetä silloiset opistoasteen koulut uudestaan ammattikorkeakouluiksi.

Prosentit tosin eivät vieläkään aivan vastaa tavoitteiuta, joten seuraavaksi varmaankin nimetään ammattikoulu korkeakouluksi, ja jos tämäkään ei riitä, niin ehkä esim. varusmiespalveluksen suorittamisesta voisi jakaa korkeakoulututkintotodistuksen.

Myöskin amerikkalaiseen korkeakoulumalliin (engl. highschool) kannattaa tutustua.

Näin päästäisiin varmasti yli yhdeksäänkymmeneen prosenttiin ikäluokasta.

Thursday, May 19, 2005

jatkosotaan varautuminen

Sodanjohto perinteisesti varautuu aina edelliseen sotaan. Näinhän se on myös suomessa, vaikka edellisestä sodasta on jo vierähtänyt aikaa.

Helsingin sanomat uutisoi 19.5.05 kotimaan uutisisssaan seuraavaa: "Pääesikunta haluaa nykysotilaista kunnoltaan jatkosodan taistelijoiden veroisia". Artikkelissa eversti Erkki Nordberg kertoo puolustusvoimien suunnitelmista kukistaa länsimaisen elämäntavan aiheuttama rappio, ja koulia aikamme nuorisosta isoisiensä vertaisia sankareita. Haaveena on siis kouluttaa jatkosotamaisissa olosuhteissa pärjääviä taistelijoita.

Ei ole mikään uutinen että puolustusvoimat on ajastaan jäljessä, mutta kiinnostavaa on että laitoksen sisällä tapahtuu selvästi myös kulttuurimorfologista ajattelua:

"Varusmiesten huonosta kunnosta on Nordbergin mukaan marmatettu jo vuosikymmenet. Puolustusvoimien käytössä ovat vihdoin opit, joita toteuttamalla länsimaiselle elämänmenolle tyypillinen rappeutuminen ja kunnon lasku voidaan kääntää nousuun."

Puolustusvoimat siis pystyy huomioimaan sivilisoitumiskehityksen aiheuttamia muutoksia, muttei tekemään niistä oikeita johtopäätöksiä. Sodanajan suomalaisten nuorten miesten kunto oli useiden tekijöiden summaa.

Suomessa elettiin tuolloin pääosin agraariyhteiskunnassa, miehet olivat tottuneet kovaan työhön ja luonnossa liikkumiseen. Myöskin motivaatiolla on ollut tietty vaikutus myös fyysisiin suorituksiin, sodan aikaan oli suomessakin vallalla hyvin vahva kansallisuusaate. Suomen kansa oli myös uskonnollisesti varsin heterogeenistä, joten sotaretkessä ateistiseen neuvostoliittoon voidaan nähdä myös ristiretkimäisiä piirteitä. Risteissä tosin oli eroja, joillekin se oli siniristi, toisille ihan perinteinen, mutta myös hakasilla varustettu ns. saksalaismalli oli suosittu.

Tärkeää osaa jatkosodan sankariteossa näytteli tietenkin myös saksalainen amfetamiini, joka paransi rivimiesten kestävyyttä ja piti sodanjohtomme hereillä. Helsinginsanomien artikkelista ei valitettavasti selviä amfetamiinin rooli suhteessa nykyvarusmiesten jatkosotakuntoistamisprojektiin.

Sodan jälkeen, ja osittain sen seurauksena, maailma on muuttunut. Teollistuminen on vetänyt ihmiset maalta kaupunkeihin, sekä muuttanut työn ja vapaa-ajan konventioita.Moderni elämä on myös luonut uudenlaisen ihmisen, urbaanin suurten sarjojen ihmisen, jonka olemassaolo aina elintarvikkeista aatemaailmaan ja uskomuksiin asti perustuu sarjatuotettuihin hyödykkeisiin.

Modernin kriisin kautta on syntynyt jälkimoderni ihminen. Häntä leimaa kaikessa toiminnassaan epävarmuus. Se ilmenee niin työssä, vapaa-ajassa, uskomusjärjestelmässä, kuin koko hänen olemassaolossaan. Uskonto on muuttunut mikrotason elämäntapashoppailuksi, jonka ainekseksi kelpaa mikä tahansa Zenistä scifi elokuviin. Isänmaa on muuttunut tiiviistä kansallisvaltiosta Euroopan Unionin periferiaksi.

Työ ja vapaa-aika tapahtuu entistä suuremmassa määrin tietokoneen ääressä istuen, mikä väistämättä vaikuttaa niin kuntoon kuin vireystilaankin.

Maailma on muuttunut, elämäntavat ovat muuttuneet, myös sodankäynti on muuttunut. Jos pääesikunnasta löytyisi hitunen analyyttistä ajattelua, niin siellä mietittäisiin nimenomaan kuinka jalostaa jälkimoderneja ilmiöitä sodankäynnin tarpeisiin. Tietotekninen sodankäynti, tiedotussota, kulttuurisota, jopa nuorisokulttuurisota. Siinä esimerkkejä alueista joilla saattaa olla jotain merkitystä seuraavan sodan tuloksen kannalta.

Pyrkimys muokata ihmisiä jatkosodan taistelijoiden mallin mukaan, ja kuvitelma sen vaikutuksesta tulevien sotien lopputulokseen, ovat syvästi pseudomorfoottisia ajatuksia. Se on sinänsä huvittavaa, mutta myös osaltaan myös pelottavaa. Onhan Suomen armeija vielä vastuussa alueemme puolustamisesta, ja olisi mukavaa jos he seuraisivat hieman mitä maailmassa tapahtuu.

Kulttuurimorfologiset prosessit eivät ole kumottavissa, sivilisaatioprosessi etenee väistämättömästi. Meidän valinnanmahdollisuutemme on joko osallistua niihin tai olla osallistumatta. Päämäärään emme voi vaikuttaa.

Sunday, May 15, 2005

sentään jotain voin tehdä kuin välimeren ihminen

Nyt eräs suuri Amerikkalainen pikaruokaketjukin on fiksoitunut välimerellisyyden myyttiin. Ketju on patentoinut tuotemerkikseen pitaleivän, joka ei tosin juurikaan muistuta pitaleipää. Ulkonäöltään ehkä enemmänkin vohvelia.

Tuote sinänsä on hyvä esimerkki pseudomorfoosista, markkinointiosasto on hämääntynyt välimerellisen ruokavalion jatkuvasta ylistämisestä, ja päättänyt väkisin sulloa hampurilaisensa näennäisvälimerelliseen muotoon.

Pseudomorfoottista välimerellisyyttä vielä painotetaan mainoskampanjassa.

Thursday, May 12, 2005

Eurooppa päivä

En tiedä huomasiko kukaan, mutta Eurooppa päivää vietettiin 9.5. Kyseessä on Euroopan unionin yritys omaksua kansallisvaltioissa aikoinaan harjoitettuja tapoja.

Yritys ei ole kuitenkaan kovinkaan onnistunt, sillä esimerkiksi suomessa Suomen itsenäisyyspäivää juhlitaan vielä näin itsenäisyydenjälkeisenäkin aikana paljon innokkaammin kuin Euroopan Unionnin juhlapäivää.