Kevään suuri elintarvikeuutuus on selkeästi ollut salmiakkisuklaa. Se on kerättänyt keskustelua niin kaduilla, netissä kuin lehtien yleisönosastoillakin. Se missämäärin on kyse spontaanista kansalaisaktiivisuudesta, ja missämäärin sissimarkkinoinnista, jäänee arvoitukseksi, mutta selvää on että kyseessä on tuote joka herättää kiinnostusta.
Koska suomalaiset elintarvike-innovaatiot ovat perinteisesti olleet harvassa, syystäkin uusi idea kiinnittää huomiota. Tässähän tosin ei varsinaisesti ole kysymys uudesta innovaatiosta, vaan kahden vanhan tuotteen yhdistämisestä. Jopa mekanismi jolla se on tehty on sinänsä käytetty, otetaan kaksi suomalaisten paljon kuluttamaa massatuotetta ja sekoitetaan ne yhdeksi tuotteeksi. Näin teki kansanperinteen mukaan Jari Sillanpää ruotsinlaivan baarissa 90-luvulla, ja tuloksena oli salmiakkikossu.
Salmiakkisuklaa on myös luonteeltaan hyvin samantyyppinen kuin salmiakkikossu. Kun itse maistoin tuotetta, ensimmäinen kokemuksen nostattama mielikuva oli volyymituote, Fazerin perussuklaata, yhdistettynä perus salmiakkiin. Tuo mieleen ruotsinlaivan, hotelli vantaan, ehkä puuhamaan, Kimi Räikkösen, Itäkeskuksen kauppakeskuksen jouluruuhkassa.
Tätä varmaan myydään laivalla mäyräkoiraa jäljittelevissä monipakkauksissa, pitäisi ainakin myydä.
Ei sinänsä pahanmakuinen tuote, maistuu hyvältä koska siinä on paljon sokeria. Aivan niinkuin salmiakkikossussakin. Ei silti kumpikaan mitään kauhean hienostuneita tuotteita, tai lopulta edes mitenkään kauhean kekseliäitä.
No jos elää pienessä ruokakulttuurin suhteen välinpitämättömässä maassa, niin täytyy tyytyä siihen mitä on. Edellisistä elintarvikeinnovaatioista ruisleiväst ja mämmistä on kuitenkin jo jonkinverran aikaa.
Aloittelevan pseudomorfoosiharastajan näkökulmasta salmiakkisuklaa on tietysti varma bongaus, täyttäähän se geologisen pseudomorfoosin tunnusmerkit täyttämällä olemassaolevan muodon jollakin sinne sopimattomalla.
Itse kuitenkin koen kiinnostavana tuotteen lanseeraamisen. Tuote lanseerattiin ensimmäisenä IRC-gallerian kautta. Kyseinen nettipalvelu on sinällään kaunis esimerkkis siitä miten jotain tarvetta täyttämään luotu palvelu voi täyttää täysin yllättäviä tarpeita, eikä lopulta juurikaan alkuperäistä funktiotaan.
Toisin kuin yleisesti luullaan, irc ei tarkoita irc galleriaa, vaan Internet relay chat oli varhainen nettichattailyohjelma, jonka käyttäjien tarpeisiin myöhemmin myös IRC-Galleria perustettiin, jotta irccaajat voisivat halutessaan tarkistaa minkänäköisten tyyppien kanssa ovat chattailleet.
Koska oman naaman jakaminen internetissä on kuitenkin huomattavasti irccaamista suositumpaa, kasvoi galleria pikkuhiljaa aina vain suositummaksi, ja etääntyi varsinaisesta käyttötarkoituksestaan.
Nykyään nuoriso käyttää galleriaa mitä erilaisimpiin tarkoituksiin, se onnistuu koska niin monet seuraavat sitä niin tihasti.
Fazerin salmiakkisuklaan lanseeraaminen oli ensimmäinen suuri tuotelanseeraus jonka tiedän totetutetun tällätavoin, ei varmasti jää viimeiseksi.
Vanhemman ikäpolven on varmasti hankalaa ymmärtää miten vahva rooli nimenomaan tällä nimenomaisella palvelulla on nuorison elämässä. Meille elämä on jossain muualla, ja netistä haemme jotain mitä satumme tarvitsemaan, ja taas palaamme elämään elämäämme, nuoret taas nimenomaan elävät irc-galleriassa.
Gallerian pääasiallinen funktio nykyään on se, että se avulla nuoret voivat arvottaa oman katu-uskottavuutensa. Minun nuoruudessani se piti vielä tehdä kadulla, mutta Galleria kertoo nopeasti jokaiselle teinille miltä hän näyttää.
Jatkossa se tulee myös kertomaan yrityksille tuotteiden uskottavuudesta. Jos jokin asia toimii galleriassa, se toiminee myös kaupassa.
Internet Relay Chat on muuten suomalainen ohjelma, IRC-galleria on nykyään Sulakkeen brändi, josta pyritään tekemään kansainvälistä menestystuotetta.
Tietotekniikan saralla suomalaiset ovat selvästi innovatiivisempia kuin ruokakulttuurin suhteen.
