Sunday, May 22, 2005

pullotettu gintonic

Satuin paikallisessa alkoholiliikkeessä törmäämään tuotteeseen, joka etikettinsä mukaan oli Gin tonic. Olen itsekin GT:n ystäviä, tosin tottunut itse sekoittamaan juomani. Valmiiksi pullotettu GT kuulosti siinämäärin pseudomorfoottiselta ajatukselta, että jouduin välittömästi hankkimaan yhden pullollisen tarkempia tutkimuksia varten.


Mutta ensin hieman historiaa:
Ginin katsotaan syntyneen 1650 luvulla Alankomaissa. Tohtori Sylvuis etsi kuumeisesti toimivaa lääkettä munuais ja vatsavaivoihin, ja siinä sivussa tuli tuottaneeksi maailmaan juoman nimeltä Genever.


Bokma on hieman myöhäisempää tuotantoa (1826), mutta ainut alkoholimymälämme myymä Genever.

Minulla ei ole tieto tepsikö genever munuaisvaivoihin, mutta historia tietää sen maistuneen englantilaisille sotapojille. Juoma vietiin Englantiin, ja värikkäiden vaiheiden kautta se pikkuhiljaa vakiintui meidän tuntemaksemme Dry Giniksi.

Myös Gin tonic syntyi lääketieteellisestä välttämättömyydestä. Britannian imperiumin paisuessa yhä suuremmaksi alkoivat eksoottiset taudin käydä yhä pahemmaksi riesaksi. Lääkkeeeksi malariaan keksittiin Kiniini, mutta kiniinin jakelu brittisotaväelle vaikutti varsin monimutkaiselta.

Kiniini sekoitettiin tonic veteen, joka sellaisenaan ei ole vielä kauhean herkullista. Vasta kun tonic vesi ja Gin keksittiin yhdistää saatiin täydellinen muodostettua täydellinen yhdistelmä. Selvinpäinhän ei kukaan viitsi sotia, ja yleensä liian päissään saattaa helposti lääkitykset unohtua.

GT muodostui tietyllätapaa safariasun veroiseksi siirtomaaherruden symboliksi.

Mutta palataanpa vielä hetkeksi pullotettuun gintonicciin. Pullon sivusta löytyy tyoteseloste:



Gintonichan valmistetaan ginistä ja tonic vedestä, sallittua olisi ripaus limeä tai sitruunaa. Tässä tuotteessa kuitenkin on viinaa ja viiniä, miksi? Tuoteselosteessa väitetään sen myöskin olevan "suosittu viileän raikkaana juomana", vaikka se ei todellakaan ole raikas eikä tuotteiden päälle Alkossa kerääntyneen pölyn perusteella myöskään hirveän suosittu.

En oikein osaa kuvailla tuotteen makua, mutta gintonicilta se ei juurikaan maistu, eikä tuoteselosteen mukaan myöskään varsinaisesti sellainen ole.

1 comment:

Karakali said...

Kuulehan, mistä ihmeestä löysit nuo viittaukset gin tonicin historiaan? Olen nimittäin tekemässä opinnäytetyötä klassikkodrinkeistä ja yksi klassikkohan on juurikin gin tonic. Olisi kiva saada tietää tuo lähde tiedolle. Ja tykkään siitä paljon itsekin. Pliis, pistä mulle siitä blogiini joku vinkki!