Friday, June 24, 2005

juhannus

Juhannus on perinteinen keskikesän juhla. Se on yksi neljästä vuodenaikojenkiertoon perustuvista juhlapäivistä, joita kaikki varhaiset uskonnot juhlivat. Juhannus nimi sensijaan periytyy Johannes kastajasta.




Johannes kastajan mukaan keskikesän bakkanaalit nimettiin siinä uskossa, että näin saataisiin sublimoitua kansan pakanallinen juhlimishalu pakotettuihin kristillisiin muotoihin. Pyrkimys on kuitenkin onnistunut erittäin huonosti, lähes kaikki juhannnuksenviettotavat ovat joko pakanallisia tai sekularistisia. Esimerkiksi joulun osalta samantyyppinen toimenpide on onnistunut paremmin.

Myöskin shauvinistit ovat yrittäneet kaapata juhlan itselleen, kyseessä on myös Suomen lipun päivä. Tosiseikka joka kiinnostanee jopa vielä harvempia.

Tänäpäivänä tärkein juhannuksen juhlintatapa on alkoholin juominen. Harva miettii miksi, mutta silti useimmat nämä menot läpikäyvät. Kulttuurimorfologisesti kiinnostavaa on erityisesti suomalaisten miesten taipumus hukkua juhannuksena sepalus auki. Johannes kastajahan nimenomaan kastoi ihmisiä. Kristillisen käsityksen mukaan ihminen tavallaan syntyy uudelleen kasteessa, joten kyseessähän on myös vanhan minän kuolema.

Varhaiskristillistä kastetoimitusta määrittää tahto ja usko. Ihminen on löytänyt jotain mihin uskoo, ja valitsemalla kasteen hän uskoo astuvansa parempaan elämään. Sepalus auki hukkuminen on tavallaan nihilistinen versio kristillisestä kasteesta. Sitä ei oikeastaan tahdota, eikä siihen uskota.

Kun riittävän monta ihmistä kerätään järven rantaan juomaan viinaa, väistämättä useimmat jossain vaiheessa veneilevät, ja nesteiden ylemmääräinen juonti aiheuttaa virtsaamistarvetta, joka taas yhdessä heikentyneiden motoristen kykyjen kanssa aiheuttavat veneestä tippumisen, ja lopulta hukkumisen.

Sepalus auki hukkuminen ei ole itsemurha. Se on ympäristötekijöiden ennaltamäärittämä tapahtumaketju. Juhannuksena täytyy olla humalassa koska sekä ulkoiset konventiot, että sisäinen uskonnonjälkeisen ajan jättämä tyhjyys siihen pakottavat. Me vain toimimme näiden impulssien ajamina.

Pieni lisäys: Johannes Kastajan lisäksi toinen tärkeä juhannussankari pyhä Vitus oli valitettavasti unohtunut kokonaan. Pahoittelen tapahtunutta, ja yritän olla täsmällisempi ensivuonna.

Sunday, June 12, 2005

jäätelöbaari ilman jäätelöä

Vuonna 1936 Valio avasi jäätelöbaarin Lasipalatsiin Helsingissä. Kyseessä oli verrattain suuri tapaus, olihan suomi vasta toipumassa lamasta ja pulakaudesta. Teollinen jäätelönvalmistus oli alkanut vasta 1930-luvun puolivälissä, joten jäätelöbaarissa oltiin vahvasti ajan hermolla.

Jäätelöä oli aikoinaan varsin laaja valikoima, ja baareja rakennettiin lasipalatsin mallin mukaisesti eri puolille suomea.

Lasipalatsi oli hyvin moderni ympäristö, joka edusti uudenlaista urbaania muotokieltä. Voimme vain kuvilla miten vahvasti Lasipalatsin funkkis on erottunut varsin agraariseen muotokieleen tottuneiden suomalaisten arkisesta kokemuspiirissä.

Paljon on tapahtunut vuoden 1936 jälkeen. Jäätelöbaarien sousio hiipui pikkuhiljaa, eikä alkuperäisiä ole tiettävästi jäljellä. Ei sillä että Valio niitä mihinkään tarvitsisikaan, onhan se myynyt koko jäätelötuotantonsa Nestlelle.

Myöskin suomalainen elämänmeno on muuttunut. Kansakuntana olemme teollistuneet, kaupungistuneet ja lopulta jälkiteollistuneet.

Nyt Valio on perustanut jäätelöbaarinsa uudestaan, tosin ilman jäätelöä. Kampin uudessa ostoskeskuksessa sijaitsee Valion baari, joka tarjoilee maitoa ja yllätyksellistä sinänsä pseudomaaseuturomantiikkaa.



Valion baarissa kaikki mainonnasta sisustukseen on valjastettu herättelemään maaseuturomanttisia mielikuvia. Siis täysin päinvastaisia kuin alkuperäisen modernistisen jäätelöbaarin. Tuotteella pyritään koskettelemaan muistoja joita ei varsinaisesti ole, Valion baareja ei ole koskaan aikaisemmin ollut olemassa.

Mainittakoon että myös Nestle on hypännyt pseudoretro kelkkaan. Yksi ensimmäisiä jäätelöuutuuksia joita Nestle Valion nimellä myy on "Vanhan ajan vanilja". Sitä imeskellessä on sitten hyvä muistella niitä vanhoja hyviä aikoja. Perinteet tuntuvat olevan tänäpäivänä arvossaan, riippumatta siitä ovatko ne todellisia vai keksittyjä.

Saturday, June 04, 2005

hufu

Tofu on soijapavuista valmistettu juustonkaltainen tuote. Se on hyvin suosittu eri puolilla Aasiaa, ja nykyään kasvissyöjien keskuudessa ympäri maailmaa.

Tofua ei sinänsä voi syyttää pseudomorfoottiseksi tuotteeksi, kyseessä on varsin omalaatuinen aines, sensijaan sitä usein käytetään pseudomorfoottisesti korvaamaan liharuokia. Siitäkin huolimatta ettei se oikeastaan muistuta juurikaan lihaa. SEnsijaan tarjolla on erilaisia lihatuotteita jäljitteleviä soijatuotteita; soijamakkaroita, pihvejä, jopa kinkkuja tai kanoja on nähty.

Nyt tarjolla on kuitenkin myös korvike joka saattaa kokeiluhaluisia lihansyöjiäkin kiinnostaa. Nimittäin ihmisen makuinen tofu, HUFU.

Tuote on suunnattu niin ihmisen mausta kiinnostuneille aloittelijoille, kuin lihasta vieroittautuville kannibaaleillekin.

Tuotetta voi osataa nettikaupasta, ja reseptejä ja kannibalismin kulttuurihistoriaakin löytyy. Tuote on siinämäärin innovatiivinen, että pseudomorfoosiblogi myöntää sille kuukauden pseudomorfoottinen elintarvike palkinnon.

Atsteekkien ihmispadan ohje


Hufu stroganoff

white metal

Heavy Metal musiikki lienee kaikille tämänkin blogin lukioille jossainmäärin tuttu. Jos ei musiikillisilta yksityiskohdiltaan, niin ainakin ulkomusiikillisilta. Heavy musiikkiin elimellisesti kuuluu nahkahousut, väärinpäin käännetyt ristit, pentagrammit ja veri ja suolenpätkät.

Vaihtelee hieman bändi ja genrekohtaisesti miten paljon saatanallista symboliikkaa pidetään esillä. Myöskin motiiveissa on eroja: joillain syyt ovat uskonnollisia, joillain kaupallisia, joillain tyylillisiä.

Pisimmälle kyseisen suuntauksen on vienyt Balck Metal suuntaus, ja erityisesti sen Norjalaiset esiintymismuodot.


Kuvassa Varg Vikernes Burzum yhtyeestä

Mustan metallin lisäksi on olemassa myös ns. valkoista metallia. Tämä johtaa hyvin kiinnostavaan vuorovaikutusten ristiaallokkoon. Perinteinen metallimusiikki saa voimansa nurinkäännetystä kristillisestä symboliikasta. Se kääntää ristit väärinpäin, ja nostaa kaikki raamatullista pahuutta edustavat symbolit kiinnostuksensa keskiöön.


Kristillinen heavy-yhtye Stryder poseeraa. Yhtyeestä kerrotaan Leo Mellerin teoksessa "Rock" seuraavaa: "he ilmestyivät lavalle tiukoissa nahkaisissa ja kimaltelevissa vaatteissaan , joissa risteili mauttomia mustia ja keltaisia raitoja, paksussa meikkipakkelsissa ja hiukset pystyssä".."Rehvastelun ja lihallisen leveilyn jälkeen -lopulta raamatut heitettiin kuulijoille"

Valkoinen metalli taas pyrkii peesaamaan metallimusiikin suuressa suosiossa ja katu-uskottavuudessa, kääntäen taas kertaalleen symboleita uuden kierroksen ympäri. Kysymys kuuluu siis, mitä tapahtuu asiasisällölle kun se ensin käännetään päälaelleen, ja sitten uudestaan tämän negaation muotojen mukaisesti "uuskristilliseksi". Kääntäminen ei koskaan ole häviötöntä, sisältö väistämättä muuttuu matkalla.

Asian voi parhaiten havainnollistaa pienellä ajatusleikillä:
Kuvitellaan asia toisin päin, mitä jos saatananpalvojat haluaisivat tehdä gospel musiikkia? Leikkaisivat hiuksensa siististi, pukeutuisivat mustiin flanellipaitoihin ja riiputtaisivat kaulassaan pientä jalometallista ristiä väärinpäin.

Istuisivat sitten siinä leirinuotion ympärillä rämpyttämässä akustista kitaraa laulellen saatanan hienoudesta.

Kyllä, myös se olisi pseudomorfoosi.

Thursday, June 02, 2005

koripallokorkokenkä

päivän teologialinkki

Kirkkohistorian professori Matti Kotiranta käsittelee kiinnostavasti pseudomorfoosia ortodoksisessa teologiassa.