kengistä ja nuorisokulttuureista

Nuorisovaateliikkeessä poiketessani en voinut olla kiinnittämättä huomiota erääseen kummalliseen muotoon. Liikkeessä myyty rullalautailukenkä oli rakennettu muistuttamaan niinkutsuttua läskipohjakenkää.



Monikaan teistä arvoisat lukiani ei varmastikaan tiedä mikä on läskipohjakenkä, kyseinen jalkine liittyy 1900 luvun puolivälissä suosittuun Rock nimiseen nuorisokulttuuriin. Kyseinen alakulttuuri on sittemmin vaihtanut kenkämalliaan tiuhaan, ollen huhujen mukaan tänäpäivänä jo purjehduskengissä.

Itse muistan läskipojamuodin hyvin, ei siksi että olisin vanha, vaan siksi että satuin asumaan nuoruuteni 1990-luvulla eräässä itäsuomalaisessa pikkukaupungissa jossa nuorisomuoti oli jostainsyystä pysähtynyt 1950-luvulle.

Kyseisessä kaupungissa lähes jokainen nuorimies kulki tälläisissä jalkineissa, kullankaivuuhousut jalassa ja päällään repaleinen nahkatakki. Hiukset rasvattuna suureksi ylöspäinsojottavaksi tötteröksi.



Tämä siis tapahtui 1990 luvulla, ja kyseessä oli valtakulttuuri, ei vastakulttuuri.

Rullalautailukulttuuri on rock-kulttuuria nuorempi ilmiö, joten sen ominaispiirteiden lainailemisessa tulisi olla varovainen. Voimakkaiden kulttuurien muodot ovat usein kovin määrääviä.

Toisaalta molempien muotojen muutospotentiaalin voi kyseenalaistaa. Rullalautailukulttuurissa ei ole tapahtunut sisällöllistä kehitystä kymmeneen vuoteen. Rockissa sensijaan tapahtuu jatkuvasti pienempiä muutoksia, mutta ne rajoittuvat aiemman kertaamiseen. Viimeinen jollaintapaa tuore ilmiö lienee punk rock 1970 luvulla.

City on the hill

Minua on jo pidempään ihmetyttänyt eräs asia. Uskoontuleminen näinä sekularismin voitonpäivinä on jo sinällään ihmeellistä, mutta nyt vaikuttaisi siltä että maailman mahtavin valtio on syntynyt uudestaan kristilliseksi.

Siis Amerikan yhdysvallat, tuo vapaamuurarien perustama liittovaltio, joka koko olemassaolonsa ajan on kilvoitellut vain yhä puhtaamman sekularismin puolesta. Miten valtio edes voisi tulla uskoon, saati sitten sekularistinen valtio?

Kiinnostava puoli asiassa on myös se, että vahvin ja amerikkalainen kulttuuritraditio on liittovaltion vihaaminen. Libertaristit vihaavat liittovaltiota koska se vie heidän rahansa, moralistinen enemmistö koska katsoo sen edustavan moraalittomuutta. Moraaliton vähemmistö taas katsoo sen edustavan moralismia.

Liittovaltion vihaaminen on aivan yhtä keskeisessä osassa amerikkalaisessa järjestelmässä, kuin valtion rakastaminen oli esim. kommunistisissa järjestelmissä.



1900 luvun lopulla vaikutti jo siltä että vihan määrä ylittää yhteiskunnan sietokyvyn. Militia liike aseisti uskonnollista oikeistoa eripuolella maata. Monilla ryhmillä oli tähtäimessä nimenomaan liittovaltion kukustaminen.

Kyseinen kehityskaari huipentui Oklahoman pommi-iskuun. Liittovaltiota vastustavaan rasistiseen väkivaltaryhmään kuuluva Timothy McVeight räjäytti suuren liittovaltion rakennuksen vuonna 1995.



vuoden 1995 iskun ja vuoden 2001 iskun välillä oli kuitenkin tapahtunut jotain ihmeellistä. Yhtäkkiä uskonto oli maailman mahtavimman valtion retoriikassa ykkössijalla, ja kansa yhtenä miehenä johtajansa takana valmiina johdettavaksi hänen tarpeelliseksi katsomiinsa taisteluihin.

Tosiasioita retoriikan muuttuminen ei ole mihinkään muuttanut. Amerikan yhdysvallat on edelleen sekularistinen valtio, imperiumi joka on valmis likaisimpiinkin temppuihin taloudellisten etujensa turvaamiseksi.

Maan johtaja George Bush junior on öljymies, ilman mitään moraalisia pidäkkeitä oman tai sidosryhmiensä hyödyn maksimoimiseen. Tästä lienee parhaina osoituksina opiumsota Afganistanistanissa ja öljysota Irakissa.

George bush käytti kampanjansa alussa toiminnastaan termiä ristiretki, täsmällisempi ilmaus olisi kuitenkin sekularistiretki. Kyseessä on kuitenkin leimallisemmin vallitsevan maallistuneen maailmanjärjestyksen hyökkäys sen valta-asemaa horjuttavaa uskontoa vastaan.

Nyt kun uuskristillinen retoriikka on kuitenkin tullut Amerikkalaisen poliittisen puheen ytimeen tullaan jatkossa varmasti näkemään asiaan liittyviä lieve-ilmiöitä. Esimerkiksi kaikki pyrkimykset kansainväliseen yhteistyöhön tulevat kariutumaan. Lähi-idän ongelmaan todennäköisesti koetetaan perinteistä sionistikristillistä manööveri: Siirretään kaikki maailman juutalaiset israeliin, niin sittenpä nähdään kuka se saapuva messias on.

Joita USA:n asenneilmasto kiinnostaa, kannattaa tutustua myös tähän lainauskokoelmaan.

hitlerkortti

Hitlerkortti on uuskieltä, ja tarkoittaa keskustelussa esiin vedettyä viittausta vastapuolen (henkilönä, tai hänen edustamansa ajatusmaailman) yhteydestä Adolf Hitleriin.

Hitlerkortin voi vetää esiin missä tahansa keskustelussa mistä tahansa aiheesta kenen kanssa tahansa. Internetissä käydyissä keskusteluissa näin myös yleensä tehdään. Joidenkin teorioiden mukaan jokainen riittävän pitkään jatkuva keskustelu päätyy väistämättä hitlerkortin vilautteluun.



Kun Hitlerkortti on kerran lyöty pöytään on asiallinen keskustelu asiasta mahdotonta. Voidaan tietysti kysyä onko se internetissä mahdollista alunperinkään, mutta se onkin jo toinen kysymys.

Hitlerkortissa on kaksi perusongelmaa. Lyhyellä tähtäimellä sen käyttö tuhoaa yritykset käydä asiallisia keskusteluja, ja pitkällä tähtäimellä se trivialisoi ja banalisoi käsityksemme 1900 luvun varsin vakavista poliittisista ilmiöistä.

Näinollen tietyistä asiakokonaisuuksista ei voi enää syntyä minkäänlaista vakavaa keskustelua.



Hitlerkortin käyttö tosielämän tilanteissa on paljon nettikäyttöä harvinaisempaa, mikä johtuu pitkälle nettikeskustelun vaihtelevatasoisesta anonyymisyydestä.

Tähän liittyykin tämänpäiväinen pseudomorfoottinen askarteluvinkki:

Tulosta joku esim tämän sivun hitlerkorteista. Jos et löydä mieleistäsi, niin hae lisää googlella. Kortteja on myös helppo tehdä itse, Hitlerin tunnistaa vähän huonommastakin kuvasta viiksien avulla.

Laminoi kortti, ja pidä sitä aina mukanasi, ja näin voit päättää keskustelut ikiomalla Hitlerkortillasi. Voit tehostaa kortin vaikutusta ostamalla pillin, ja opettelemalla jalkapallovalmentajamanöövereitä.

Jos osallistut usein suurempiin ryhmäkeskusteluihin, kannattaa kortteja printata kerralla enemmän. Tällöin tehokkainta on, jos pidät kortteja mukanasi mukana pienessä pärekorissa, josta niitä voi sitten sirotella ympäriinsä pääsiäispupun tapaan.

Vaatetettuja naturisteja

association of fully clothed naturists

Kiinanmuurin ylitys rullalaudalla

Amerikkalainen Danny Way on ylittänyt Kiinanmuurin rullalaudalla, tai ainakin niin hänen kotisivuillaan väitetään.

Rullalautailu on perinteisesti ollut katukulttuuria, jolla on varsin omalaleimainen valtavirrasta poikkeava ulkoasunsa.

Tämäntyyppiset spektaakkelit taas vastaavat muodoltaan perinteistä stunt temppua. Muotokieli on täsmälleenm sama, kuin vaikkapa Niagaran laskemisessa tynnyrissä tai autojonon ylittämisessä moottoripyörällä.

"Way acknowledges the importance of the Quiksilver Great Wall Jump: "Skateboarding has yet to realize its full potential and by bringing this event to the people of China and the rest of the world, I hope to contribute to the future of skateboarding and the global attention this sport can achieve," he said."

tatuointimainos

lööppitiedonvälitys

Iltalehtien lööpit ovat yksi niistä asioista, joihin harvoin kiinnittää tietoista huomiota, mutta jotka ovat jatkuvasti läsnä. Ne ovat selkeästi esillä jokaisen kioskin ikkunassa ja kaupassa ne on aseteltu kassan viereen niin että ne jokainen väistämättä näkee.

Teksti on iso ja selkeä, fontti hyvin yksinkertainen ja iskevä. Lööppi ei yleensä omaa juurikaan informaatiosisältöä, pelkästään suhteellisen korkean shokkiarvon. Suomessa tapahtuu hyvin harvoin mitään oikeasti shokeeraavaa, mutta silti iltapäivälehdet ilmestyvät päivittäin. Joka päivä siis täytyy siis muutama uutinen väkivalloin työntää lööppiformaattiin, riippumatta uutisten varsinaisesta sisällöstä.

Yhteen lauseeseen redusoituna mikätahansa monisäikeinen todellinen tapahtuma väistämättä menettää totuusarvoaan muutenkin. Kun ainut kriteeri prosessissa on sensaatiohakuisuus, ei yleensä lööpillä ja todellisuudella ole enää paljoakaan yhteistä.

Iltäpäivälehtiähän ei ole kenenkään pakko ostaa, mutta lööpeiltä ei voi juuri kukaan voi välttyä. Itseasiassa lööpit vaikuttavat kaikkein kavalimmin juuri meihin jotka emme osta kyseisiä lehtiä. Lehden varsinaisesta jutusta yleensä käy selville millätavoin lööppi on vääristelty.

Esimerkiksi viimeksi kun satuin iltapäivälehteä lukemaan, oli päälööppinä "Vuorineuvoksen rouva strippasi presidentille" tai jotain siihen tyyliin. Itse jutusta selviää, että kyseessä oli vuorineuvoksen syntymäpäivät, ja vuorineuvoksen rouva esitti tilaisuudessa musiikkinumeron johon sisältyi asuvaihdos pitkästä iltapuvusta lyhyeen. Jossain yleisön joukossa oli entinen presidentti, joka näin tittelinsä johdosta pääsi myös lööppiin mukaan.

Jos en olisi lukenut kyseistä juttua, olisi passiivisessa muistissani vain muistijälki lööpistä. Se olisi haettavissa sieltä esimerkiksi keskustelussa:"-Oletteko kuulleet tämän asian vuorineuvos X:sästä, niin siitä jonka vaimo strippasi presidentille?". Muistaisin välittömästi lukemani lööpin, ja alitajuisesti sekoittaisin siinä esitetyt asiat tosiasioihin.

Näin lööppi toimii, syöttää päivittäin vääristeltyjä tietoja kansalliseen alitajuntaamme. Me jotka emme ole kovin kiinnostuneita esimerkiksi missien, poliitikkojen tai iskelmälailajien yksityiselämästä, saatamme saada kaiken näitä aihepiirejä koskettavan tietouden pelkästään lööpeistä. Kavalinta on että emme edes huomaa tälläistä tietoutta omaksuneemme, ennekuin jossain tilanteessa joudumme keskustelemaan asiasta ja huomaamme käyttävämme lööpeistä omaksuttua "tietopohjaa".

Lööpin kanssa samantyyppinen ilmiö on elokuvatraileri. Ehkä pian koittaa aika jolloin kokonaisen elokuvan katsomista pidetään aivan liian työläänä, trailerissahan on kuitenkin ne parhaat kohdat.

valetuoppi