Eräs ystäväni ehdotti joskus aiemmin pseudomorfoosiblogin käsiteltäväksi Notkea rotta nimistä hiphop projektia. Kyseinen projekti onkin ollut pseudomorfoosiblogin jatkuvassa erityistarkkailussa. En ole toistaiseksi kuitenkaan uskanltanut siitä kirjoittaa.
Syynä hitaaseen lähestrymiseeni on ollut lähinnä kulttuurimorfologinen varovaisuus: muoto-opilliset metodit kun soveltuvat huonosti nuorisokulttuureiden seurantaan, ne eivät ole muodossa vaan lähinnä virtaavat. Myöskään väärentyneiden muotojen löytäminen ei ole kovin helppoa, johtuen siitä ettei mitään aitoja tai alkuperäisiä muotoja ole olemassakaan. Kaikki syntyy loputtomista lainausten ja simulaatioiden kerroksista.
Rotan tuotannossa uudehko Amerikkalainen muoto, Rap on pakattu erikoisen lähiönäytelmän muotoon: äänessä on joukko Itä-helsinkiläiseen elämäntyyliin liittyviä hahmoja autovarkaista yksinhuoltaja-äiteihin. Uudella levyllä kuullaan jopa poliisivoimien edustajan, ja yhteiskunnan tukipylvään näkökulmaa käsiteltyihin aiheisiin.
Ympäristön kuvailussa on käytetty tarkkuus osoittaa Itä-helsinkiläisen toimintaympäristön varsin syvällistä tuntemusta, ainakin sellaisena kuin me jossain muualla asuvat kuvittelemme.
Notkean rotan Itähelsikiläiskabaree on muodoltaan erikoinen, muttei aivan ainutlaatuinen. Vaikka rapin puolelta ei oikein vastaavia artisteja löydy, niin iskelmästä kyllä.
Itäsuomalainen kuplettikuningas Jaakko Teppo rakensi aikoinaan hyvin samantyyppisen pienoisuniversumin Itäsuomalaisen maalaiselämän ympärille. Itä-Suomessa käsitellään yleisestiottaen samantyyppisiä teemoja kuin itä-Helsingissä: päihteitä, Kansaneläkelaitoksen etuuksia ja siinä sivussa miehen ja naisen välisen suhteen tematiikkaa ja perhettä. Molemmille artisteille on luonteenomaista jälkimmäisen aihepiirin epätavallisen karu ja epäromanttinen lähestyminen.
Aihepiireissä on myös hieman alueellisia eroja: Tepolla painottuu maa-ja metsätalouteen liittyvät kysymykset, Rotalla autovarkauksiin ja pöhisemiseen. Molemmat artistit myöskin rakastavat alueensa pukeutumiskulttuurin yksityiskohtien korostamista: Rotan tuotannossa toistuvana motiivina on karvapilotti, Tepon taas kumiteräsaapas. Molemmilla artisteilla on samansuuntainen fetisismiä lähentelevä suhde näihin nimenomaisiin asusteisiin, Rotalta löytyy jopa karvapilotin merkitystä syvä-analysoiva kappalekin.
Musiikillisesti rotta on selkeämmin Hip-hop-kaavan vanki, Teppo postmodernisti yhdistelee haluamiaan musiikillisia suuntauksia rokista kansanmusiikin eri tyylien kautta eksoottisempiin kaukomaiden tunnelmiin asti. Yhteistä tyylillisesti on tietty karuus ja suoruus asioiden käsittelyssä.
Teppo on itse Itä-suomesta kotoisin, notkea Rotta käsittääkseni itä-Helsingistä. Molemmat ovat kouluttautuneet, Teppo puualan insinööriksi, Rotta opiskelee Helsingin yliopistossa (oliko kirjallisuutta, joku paremmin tietävä voisi tarkentaa).
Molempien artistien musiikkia kuunnellessa tulee väistämättä mieleen kysymys kohderyhmästä: onko tämä jonkin ryhmän musiikkia, joka on tarkoitettu jonkin ryhmän yhteenkuuluvuuden nostattamiseksi, vai kenties tirkistelevää sosiaalipornoa, jossa eksoottisen pienryhmän puuhasteluista lauletaan vouyeristiselle ulkopuoliselle yleisölle.
Vai onko kyseessä nostalgiamusiikki, Tepon kunnian vuosina suomen maaseutu oli juuri muutettu isojen kaupunkien lähiöihin. Ehkä tämäntyyppinen musiikki toi lohtua juurettomalle maaltamuuttajaväestölle. Samalla tavalla nykyään on olemassa hyvin suuri määrä ihmisiä jotka ovat joskus asuneet lähiössä, mutta muuttaneet jossainvaiheessa muualle. Ehkä Notkea Rotta vetoaa nimenomaan tähän ryhmään.
Kysymykseen onko Notkea Rotta lopulta pseudomorfoottinen ilmiö vai ei, en ole vieläkään saanut yksiselitteistä vastausta. Selvää on, että teatteri ja kupletti perinne ovat kahlinneet jossainmäärin kyseisen projektin muotoa.
Toisaalta voi olla että vain teatteri on toteutettavissa oleva muoto katu-uskottavan Gangsta-rapin tekemiseen suomessa, yhteiskuntamme on kuitenkin vielä melko kaukana Amerikkalaisesta esikuvastaan, mitä tulee esimerkiksi sosiaaliseen epätasa-arvoon.
Suosittelen kaikille Notkean Rotan (erityisesti Itä Meidän levy) ja Jaakko Tepon tuotantoa. Erityisesti suosittelen Jaakko Teppoa Notkean Rotan ystäville ja päinvastoin. Ja tietysti itä-Suomalaisille tutustumista itä-Helsinkiin, ja päinvastoin.
No comments:
Post a Comment