Lisää arkkitehtuurin nykyvirtauksia

Mitä on suomalainen arkkitehtuuri modernin jälkeen? Pseudomorfoosiblogi lähti etsimään vastausta Töysästä Tuurin kylästä, jossa sijaitsee Veljekset keskisen kyläkauppa. Kyseessä ei ole kyläkauppa, eikä sitä pyöritä veljekset. Kyseessä on Vesa Keskisen jättimäinen kauppakeskittymä.

Arkkitehtuuriltaan Keskisen kauppa lukeutuu niinkutsuttuun parasiittiarkkitehtuurin lajityyppiin. Kyseisessä rakennustyylissä olennaisisinta on optimoida hyötypinta-ala, ja pysyä alituisesti dynaamisessa laajentumisen tilassa. Parasiittirakennuksessa ei yleensä ole niinsanottua päärakennusta, vaan kokonaisuus muodostuu eri aikoina rakennetuista siivistä. Tunnetuin suomalainen kyseisen tyylisuunnan edustaja on Helsingin Itäkeskus.


Viimevuosina Keskinen ei ole enää noudattanut parasiittirakentamisen perinnettä aivan puhtaasti. Hän on nimittäin alkanut kiinnittää huomiota rakennelmansa ulkoiseen tyyliin, mikä ei tietenkään ole hyötypinta-alan kannalta oleellista.

Tyyliksi on valitty nykyaikainen pseudoretro tyyli. Esimerkiksi toiseksi uusimman laajennuksen betonielementit on katettu perinteisen pohjalaistalon mallia mukaillen. Materiaalina on käytetty aitoa puuta, ja värityskin on samantyyppinen. Kyläkaupan omalla nettisivulla kuvaillaan julkisivua "Ainutlaatuisen perinteiseksi".

Vertailun vuoksii tässä kaksifooninkinen pohjalaistalo Kauhavalta

Ja tässä Keskisen viimeisin laajennus, elintarvikeosasto ja hotelli. Tätä rakentaessa onkin sitten jo ollut mielessä jokin aivan muu kuin hyötypinta-ala. Itse en uskalla spekuloida mikä.

Ensimmäisen kerran kyseisen laitoksen nähdessäni olin melko hämmentynyt. Yritin nimittäin kuumeisesti pohtia mistä tämä yllättävä rakennustapa on saanut vaikutteensa. Olin näkevinäni siinä sekoituksen Ruotsalaista kaupunkilinnaa, hieman Empireä ja jonkin verran kansallissosialistista massiivirakentamista.

Sitten tulin järkiini, halpahallin omistajan käsitys linnoista muodostuu tietenkin linnoja esittävien esineiden perusteella. Siis kyse on enemmän siitä kuinka saadaan mahdollisimman edullisilla materiaaleilla jokin asia minkä asiakas vielä mieltää linnaksi.



Tässä näkymmä myös kulissin taakse.

Tulevaisuuteen katsovana miehenä Keskinen avasi tiluksillaan myös asuntovaunupuiston. Tämäkin Amerikan hienous on siis nyt Tuurissa koettavissa. Karavaanarit avat tosin jo aiemmin löytäneet tiensä Keskiselle. Tähän asti he ovat vain viettäneet kesänsä paljaalla parkkipaikalla.

Keskisen kyläkauppa on erittäin suosittu ostospaikka ja nähtävyys. Tämäntyyppisessä maisemmassa suomen kansa viihtyy, ja miksei viihtyisi. Moderni arkkitehtuuri suunniteltiin uudelle ihmiselle, joka on modernismin mukana kadonnut jonnekin lähihistorian hämärään.

Nykyihmistä on mahdotonta kuvitella viihtymään esimerkiksi Alvar Aallon mahtipontisimpiin ympäristöihin. Voimme katsella niitä kunnioittavasti osana kulttuuriperintöämme, hieman samaan tapaan kuin Egyptiläinen maalaisväestö katselee pyramidejään. Niiden toimintaa emme kuitenkaan enää pysty ymmärtämään.

Nykyihminen viihtyy Keskisen kyläkaupassa. Tämäntyyppiset ympäristöt tulevat jatkossa varmasti lisääntymään. Kansa vaatii pseudoretroa.

Suosittelen siis lämpimästi sekä pseudomorfoosiharrastajille, että suomalaisen arkkitehtuurin tulevaisuusvisioista kiinnostuneille vieilua Töysän Tuuriin.
jossa selitetään tarkemmin tuurilaista uusmytologiaa.

kaupan kotisivu löytyy täältä.

suosittelen erityisesti lukemaan kohdan onnenkylä,jossa selitetään tarkemmin tuurilaista uusmytologiaa.

Arkkitehtuuri ja kansa

Katselin eilen Telakka ohjelmaa, jossa keskusteltiin nykyarkkitehtuurista. Ohjelman perusväittämä oli, että nykyarkkitehtuuri on vieraantunut kansasta liiallisen modernistisuutensa takia.

En nyt tässä kirjoituksessa ota kantaa itse väittämään, vaan tarkastelen ohjelman esittämiä vaihtoehtoja.

Epämodernina, tai tarkemmin kansan epämodernistisiksi kokemina esiteltiin Vantaan Kartanonkoski ja uusvanhat puiset pakettipientalot.



Kiinnostavaa tässä on se, että molemmat esimerkit ovat umpimodernistista rakentamista, joka on vain kuorutettu vanhahtavalta näyttävällä pinnalla. Rakenteeltaan talot ovat täysin samaoilla menetelmillä valmistettuja.

Kartanonkoski on pseudomorfoosiblogin kannalta erityyisen kiinnostava, onhan se halvalla tehty kopio ruotsalaisesta vanhan kaupunkiarkkitehtuurin kopiosta. Siis kopion kopio, ja vieläpä keskusta-arkkitehtuurin kopio vantaan pellolla.

Ohjelmassa puhuttiin paljon muistoista. Muistot lapsuudesta ja mummolasta kuulemma olivat suurin syy kansan kiinnostukseen uusvanhaan arkkitehtuuriin. Todellisuudessa kuitenkin aika harvan isoäiti asui vanhoissa tukholmalaistaloissa. Useimpien isoäidit asuivat joko niissä modernistisissa kerrostaloissa tai sitten perinteisissä suomalaisissa pientaloissa.

Oikea perinne ei kuitenkaan ketään tunnu enää kiinnostavan, ja omat muistotkin ovat arkkitehtuurin saralla niin ankkeita, että nyt tarvitaan istutettuja muistoja. Onhan se noloa, että elimme melkein puoli vuosisataa itäisessä vaikutuspiirissä harmaan betonin keskellä. Ratkaisuksi siis valitsemme esimerkiksi kodin joka herättää meissä muistoja niistä hyvistä vanhoista ajoista joita ei koskaan tapahtunut.

Saattaa olla että tulevaisuudessa on erittäin suuri bisnes tarjota ihmisille kauniita muistoja maailmasta jossa modenismia tai muita inhottavia asioita ei koskaan tapahtunut.

Pseudomorfoosiblogi jää seuraamaan asiaa.

nuudelikeitto

Jo aikaisemmin olen tässä blogissa ihaillut Amerikkalaisen kulttuuripiirin saavutusta redusoida ateria hampurilaisen muotoon. Hampurilaisateriassahan on vielä, niinkuin ketjujen mainokset meitä usein muistuttavat, periaattessa jäljellä kunnon aterian elemetit: Lihaa, perunaa, viljaa ja vihanneksia.

Itäinen sivilisaatio on tälläkin alueella astunut rohkeasti harppauksen pidemmälle. Meidän pohjoisten kansojenkin supermarketeista löytyy nyt valikoima itämaisia nuudeliaterioita.



Nuudeliateria sisältää pelkästään vehnä tai riisijauhosta valmistettuja nuudeleita ja mausteita. Joissain pakkauksissa on mukana myös tilkka öljyä. Hieno puoli on se, että kuluttaja voi itse valita mitä ruokalajia nuudeli jäljittelee, vaihtoehtoja löytyy peruscurrystä pekingin ankkaan. Mitään ravinollisia arvoja kyseisellä ruokalajilla ei ole, mutta riittävän harvoin nautittuna se maistuu itseasiassa melko miellyttävältä.

Nuudeliateria on oikeastaan impressionistinen ruokalaji. Siinä ei ole pyritty tekemään ruokalajia joka tyydyttäisi meidän ravinnontarvettamme, vaan ruokalaji joka syödessämme sitä antta meille vaikutelman ateriomisesta. Se näyttää ruualta, tuoksuu ruualta ja maistuu ruualta.

Pseudomorfoosiblogi jää innolla odottamaan ruokalajeja jotka pelkästään näyttävät tai tuoksuvat ruualta.