Arkkitehtuuriltaan Keskisen kauppa lukeutuu niinkutsuttuun parasiittiarkkitehtuurin lajityyppiin. Kyseisessä rakennustyylissä olennaisisinta on optimoida hyötypinta-ala, ja pysyä alituisesti dynaamisessa laajentumisen tilassa. Parasiittirakennuksessa ei yleensä ole niinsanottua päärakennusta, vaan kokonaisuus muodostuu eri aikoina rakennetuista siivistä. Tunnetuin suomalainen kyseisen tyylisuunnan edustaja on Helsingin Itäkeskus.
Viimevuosina Keskinen ei ole enää noudattanut parasiittirakentamisen perinnettä aivan puhtaasti. Hän on nimittäin alkanut kiinnittää huomiota rakennelmansa ulkoiseen tyyliin, mikä ei tietenkään ole hyötypinta-alan kannalta oleellista.
Tyyliksi on valitty nykyaikainen pseudoretro tyyli. Esimerkiksi toiseksi uusimman laajennuksen betonielementit on katettu perinteisen pohjalaistalon mallia mukaillen. Materiaalina on käytetty aitoa puuta, ja värityskin on samantyyppinen. Kyläkaupan omalla nettisivulla kuvaillaan julkisivua "Ainutlaatuisen perinteiseksi".
Vertailun vuoksii tässä kaksifooninkinen pohjalaistalo Kauhavalta
Ja tässä Keskisen viimeisin laajennus, elintarvikeosasto ja hotelli. Tätä rakentaessa onkin sitten jo ollut mielessä jokin aivan muu kuin hyötypinta-ala. Itse en uskalla spekuloida mikä.
Ensimmäisen kerran kyseisen laitoksen nähdessäni olin melko hämmentynyt. Yritin nimittäin kuumeisesti pohtia mistä tämä yllättävä rakennustapa on saanut vaikutteensa. Olin näkevinäni siinä sekoituksen Ruotsalaista kaupunkilinnaa, hieman Empireä ja jonkin verran kansallissosialistista massiivirakentamista.
Sitten tulin järkiini, halpahallin omistajan käsitys linnoista muodostuu tietenkin linnoja esittävien esineiden perusteella. Siis kyse on enemmän siitä kuinka saadaan mahdollisimman edullisilla materiaaleilla jokin asia minkä asiakas vielä mieltää linnaksi.
Tässä näkymmä myös kulissin taakse.
Tulevaisuuteen katsovana miehenä Keskinen avasi tiluksillaan myös asuntovaunupuiston. Tämäkin Amerikan hienous on siis nyt Tuurissa koettavissa. Karavaanarit avat tosin jo aiemmin löytäneet tiensä Keskiselle. Tähän asti he ovat vain viettäneet kesänsä paljaalla parkkipaikalla.
Keskisen kyläkauppa on erittäin suosittu ostospaikka ja nähtävyys. Tämäntyyppisessä maisemmassa suomen kansa viihtyy, ja miksei viihtyisi. Moderni arkkitehtuuri suunniteltiin uudelle ihmiselle, joka on modernismin mukana kadonnut jonnekin lähihistorian hämärään.
Nykyihmistä on mahdotonta kuvitella viihtymään esimerkiksi Alvar Aallon mahtipontisimpiin ympäristöihin. Voimme katsella niitä kunnioittavasti osana kulttuuriperintöämme, hieman samaan tapaan kuin Egyptiläinen maalaisväestö katselee pyramidejään. Niiden toimintaa emme kuitenkaan enää pysty ymmärtämään.
Nykyihminen viihtyy Keskisen kyläkaupassa. Tämäntyyppiset ympäristöt tulevat jatkossa varmasti lisääntymään. Kansa vaatii pseudoretroa.
Suosittelen siis lämpimästi sekä pseudomorfoosiharrastajille, että suomalaisen arkkitehtuurin tulevaisuusvisioista kiinnostuneille vieilua Töysän Tuuriin.
jossa selitetään tarkemmin tuurilaista uusmytologiaa.
kaupan kotisivu löytyy täältä.
suosittelen erityisesti lukemaan kohdan onnenkylä,jossa selitetään tarkemmin tuurilaista uusmytologiaa.
7 comments:
Olen aina ajatellut, että ostosparatiisi Tuurissa olisi suurin piirtein viimeinen paikka minne haluaisin mennä, mutta nyt kiinnostus kyllä heräsi.
Aallon arkkitehtuuriin sain tänä kesänä vähän uuden näkökulman. Ystäväni sairastui ja joutui kuntoutukseen Paimion sairaalaan ja huomasimme että se saattoi olla kyllä kaunis, mutta akustiikkaa Aalto ei ilmeisesti ollut lainkaan ajatellut. Muut epäkäytännöllisyydet voi varmaan laittaa siihen piikkiin että sairaalan rakentamisen aikaan hoitokulttuuri oli erilainen, mutta luulisi että silloinkin olisi ollut tärkeä pystyä samaan selvää toisen puheesta.
Pyhät pseukkarit sentään! Tämä oli nähtävä. Kiitos kirjoituksesta ja ansiokkaasta kuvituksesta. Huh. Tätäkään ei yksikään iltapäivälööppi minulle viestinyt. Kapeakenläisenä stadilaisena olen tuurilla luiskahdellut vantaanjoentörmälle ainoastaan.
Kirsti, kun ajatellaan, että Paimion parantola edusti Suomessa ensimmäisenä uutta modernistista sairaalasuunnittelua, jossa suorastaan fetisoitiin valoa ja puhtautta, ja että tämä tapahtui 20-luvulla, niin akustiikan jääminen muiden uudistusten jalkoihin ei ole mikään ihme. Kyse kun on käytännössä pelkästään materiaaleista. Huomasitko, näkyikö katoissa nykyaikaisia akustiikkalevyjä?
Itse asiassa Aalto ajatteli akustiikkaa ainakin sunnittellessaan Paimioon hiljaisen pesualtaan, jossa vesi kohtaa posliinin mahdollisimman pienessä kulmassa. Ajan hoitokulttuuriin ilmeisesti kuului, että sairaalassa vallitsisi hiljaisuus.
Itse en ole päässyt Paimion parantolaan tutustumaan. Voi hyvin olla että akustiikka on suunniteltu nimenomaan hiljaisuutta eikä keskustelemista silmälläpitäen.
Aikakausien vaihtuessa nuo tilankäyttämisen tavat yleensä muuttuvat. Funktionalistinen arkkitehtuuri on yleensä funktionsa vanki.
Keskisen uuden elintarvikeosaston akustiikkaan en tullut kiinnittäneeksi tarkempaa huomiota, mutta sen täytyy kyllä olla huippuluokkaa. Konsertoivathan siellä sellaiset maailmantähdet kuten Scorpions ja Popeda.
Valo siellä oli tosiaan häikäisevä. Keltaiset lattiat vielä tietenkin korostivat valoisuutta. Enpä tullut katselleeksi akustiikkalevyjä. Yritimme kyllä muuten järkeilemällä selvittää mistä se meidän näkökulmastamme toivoton akustiikka oikein johtui, mutta eipä siihen ratkaisua löytynyt. Kaikki kolinat moninkertaistuivat, pienikin tuolin jalan raapaisu kaikui ympäri taloa, mutta toisen puheesta ei saanut selvää ellei istunut korva suussa. Mutta eipä silloin rakentamisen aikaan muutenkaan nähty tärkeäksi ihmisten keskinäistä seurustelua. Huoneet olivat pienet, eikä kerroksissa ollut minkäänlaisia oleskelutiloja. Kilometrin mittainen kapea käytävä oli, mutta siinä ei voinut oleskella, koska oli heti tien tukkona. Aallon alkuperäistuolit oli hauskasti kettingeillä kiinnitetty pylväisiin, niitä on kai sieltä varasteltu. Maalariammattikouluaikoinani kunnostin muutaman aaltotuolin ja ne maalattiin Paimion vihreällä, joka minun muistikuvissani on hyvin hailakka vaaleanvihreä, mutta Paimiosta en sitä väriä löytänyt. Lieneeköhän muistikuvani sitten väärä.
Kyllä tuo paimio kuulostaa juuri sellaiselta paikalta jossa sopi uuden ihmisen parannella vaivojaan.
Täytynee käydä tutustumassa joskus.
Mautonhan tuo "Tuurin kulissi" on, mutta vertailun vuoksi voidaan käydä katsomassa muita ostosparatiiseja ja havaita niiden kaikkien olevan lopultakin samasta putkesta.
Pääosin ostosparatiisit edustavat insinöörivetoista suunnittelua, jossa tärkeämpää sijaa edustavat lujuuslaskelmat, kuin ulkokuoren estetiikka. Tuuri edustaa julkisivultaan (laatikon yhden seinän osalta) retroa, joka on poikkeus siinä laatikkoarkkitehtuurin modernia edustavien suurten lasijulkisivujen joukossa.
Seitsemänkymmentäluvulla jokaisessa betonilähiössä piti olla se ostari, jossa Elannon myymälän lisäksi saattoi olla pari kolme muutakin putiikkia. Nyt nämä ostarit ovat kuolleet tarpeettomina, emme ymmärrä miksi niitä pitää nykyisin jopa suojella. Mikähän mahtaa olla nykyisen megahypermarketin elinkaari.
Olemme siirtyneet siitä lähtötilanteesta, jossa asumisen ympärille rakentui palveluita, sellaiseen tilanteeseen, jossa asuminen ja "harrastaminen/ oleminen/ viihtyminen" liitetään saumattomasti palveluihin (vrt. Espoon Ison Omenan ja Kampin terminaalin asunnot sijoitettuna samaan kompleksiin). Ihmiset/ kuluttajat sijoitetaan nykyisin erilaisiin ympäristöihin, ei heidän tarpeittensa lähtökohdista ajateltuna, vaan ainoastaan mekaanisen kuluttamisen olioina.
Post a Comment