juhannus

Juhannus on perinteinen keskikesän juhla. Se on yksi neljästä vuodenaikojenkiertoon perustuvista juhlapäivistä, joita kaikki varhaiset uskonnot juhlivat. Juhannus nimi sensijaan periytyy Johannes kastajasta.




Johannes kastajan mukaan keskikesän bakkanaalit nimettiin siinä uskossa, että näin saataisiin sublimoitua kansan pakanallinen juhlimishalu pakotettuihin kristillisiin muotoihin. Pyrkimys on kuitenkin onnistunut erittäin huonosti, lähes kaikki juhannnuksenviettotavat ovat joko pakanallisia tai sekularistisia. Esimerkiksi joulun osalta samantyyppinen toimenpide on onnistunut paremmin.

Myöskin shauvinistit ovat yrittäneet kaapata juhlan itselleen, kyseessä on myös Suomen lipun päivä. Tosiseikka joka kiinnostanee jopa vielä harvempia.

Tänäpäivänä tärkein juhannuksen juhlintatapa on alkoholin juominen. Harva miettii miksi, mutta silti useimmat nämä menot läpikäyvät. Kulttuurimorfologisesti kiinnostavaa on erityisesti suomalaisten miesten taipumus hukkua juhannuksena sepalus auki. Johannes kastajahan nimenomaan kastoi ihmisiä. Kristillisen käsityksen mukaan ihminen tavallaan syntyy uudelleen kasteessa, joten kyseessähän on myös vanhan minän kuolema.

Varhaiskristillistä kastetoimitusta määrittää tahto ja usko. Ihminen on löytänyt jotain mihin uskoo, ja valitsemalla kasteen hän uskoo astuvansa parempaan elämään. Sepalus auki hukkuminen on tavallaan nihilistinen versio kristillisestä kasteesta. Sitä ei oikeastaan tahdota, eikä siihen uskota.

Kun riittävän monta ihmistä kerätään järven rantaan juomaan viinaa, väistämättä useimmat jossain vaiheessa veneilevät, ja nesteiden ylemmääräinen juonti aiheuttaa virtsaamistarvetta, joka taas yhdessä heikentyneiden motoristen kykyjen kanssa aiheuttavat veneestä tippumisen, ja lopulta hukkumisen.

Sepalus auki hukkuminen ei ole itsemurha. Se on ympäristötekijöiden ennaltamäärittämä tapahtumaketju. Juhannuksena täytyy olla humalassa koska sekä ulkoiset konventiot, että sisäinen uskonnonjälkeisen ajan jättämä tyhjyys siihen pakottavat. Me vain toimimme näiden impulssien ajamina.

Pieni lisäys: Johannes Kastajan lisäksi toinen tärkeä juhannussankari pyhä Vitus oli valitettavasti unohtunut kokonaan. Pahoittelen tapahtunutta, ja yritän olla täsmällisempi ensivuonna.

jäätelöbaari ilman jäätelöä

Vuonna 1936 Valio avasi jäätelöbaarin Lasipalatsiin Helsingissä. Kyseessä oli verrattain suuri tapaus, olihan suomi vasta toipumassa lamasta ja pulakaudesta. Teollinen jäätelönvalmistus oli alkanut vasta 1930-luvun puolivälissä, joten jäätelöbaarissa oltiin vahvasti ajan hermolla.

Jäätelöä oli aikoinaan varsin laaja valikoima, ja baareja rakennettiin lasipalatsin mallin mukaisesti eri puolille suomea.

Lasipalatsi oli hyvin moderni ympäristö, joka edusti uudenlaista urbaania muotokieltä. Voimme vain kuvilla miten vahvasti Lasipalatsin funkkis on erottunut varsin agraariseen muotokieleen tottuneiden suomalaisten arkisesta kokemuspiirissä.

Paljon on tapahtunut vuoden 1936 jälkeen. Jäätelöbaarien sousio hiipui pikkuhiljaa, eikä alkuperäisiä ole tiettävästi jäljellä. Ei sillä että Valio niitä mihinkään tarvitsisikaan, onhan se myynyt koko jäätelötuotantonsa Nestlelle.

Myöskin suomalainen elämänmeno on muuttunut. Kansakuntana olemme teollistuneet, kaupungistuneet ja lopulta jälkiteollistuneet.

Nyt Valio on perustanut jäätelöbaarinsa uudestaan, tosin ilman jäätelöä. Kampin uudessa ostoskeskuksessa sijaitsee Valion baari, joka tarjoilee maitoa ja yllätyksellistä sinänsä pseudomaaseuturomantiikkaa.



Valion baarissa kaikki mainonnasta sisustukseen on valjastettu herättelemään maaseuturomanttisia mielikuvia. Siis täysin päinvastaisia kuin alkuperäisen modernistisen jäätelöbaarin. Tuotteella pyritään koskettelemaan muistoja joita ei varsinaisesti ole, Valion baareja ei ole koskaan aikaisemmin ollut olemassa.

Mainittakoon että myös Nestle on hypännyt pseudoretro kelkkaan. Yksi ensimmäisiä jäätelöuutuuksia joita Nestle Valion nimellä myy on "Vanhan ajan vanilja". Sitä imeskellessä on sitten hyvä muistella niitä vanhoja hyviä aikoja. Perinteet tuntuvat olevan tänäpäivänä arvossaan, riippumatta siitä ovatko ne todellisia vai keksittyjä.

hufu

Tofu on soijapavuista valmistettu juustonkaltainen tuote. Se on hyvin suosittu eri puolilla Aasiaa, ja nykyään kasvissyöjien keskuudessa ympäri maailmaa.

Tofua ei sinänsä voi syyttää pseudomorfoottiseksi tuotteeksi, kyseessä on varsin omalaatuinen aines, sensijaan sitä usein käytetään pseudomorfoottisesti korvaamaan liharuokia. Siitäkin huolimatta ettei se oikeastaan muistuta juurikaan lihaa. SEnsijaan tarjolla on erilaisia lihatuotteita jäljitteleviä soijatuotteita; soijamakkaroita, pihvejä, jopa kinkkuja tai kanoja on nähty.

Nyt tarjolla on kuitenkin myös korvike joka saattaa kokeiluhaluisia lihansyöjiäkin kiinnostaa. Nimittäin ihmisen makuinen tofu, HUFU.

Tuote on suunnattu niin ihmisen mausta kiinnostuneille aloittelijoille, kuin lihasta vieroittautuville kannibaaleillekin.

Tuotetta voi osataa nettikaupasta, ja reseptejä ja kannibalismin kulttuurihistoriaakin löytyy. Tuote on siinämäärin innovatiivinen, että pseudomorfoosiblogi myöntää sille kuukauden pseudomorfoottinen elintarvike palkinnon.

Atsteekkien ihmispadan ohje


Hufu stroganoff

white metal

Heavy Metal musiikki lienee kaikille tämänkin blogin lukioille jossainmäärin tuttu. Jos ei musiikillisilta yksityiskohdiltaan, niin ainakin ulkomusiikillisilta. Heavy musiikkiin elimellisesti kuuluu nahkahousut, väärinpäin käännetyt ristit, pentagrammit ja veri ja suolenpätkät.

Vaihtelee hieman bändi ja genrekohtaisesti miten paljon saatanallista symboliikkaa pidetään esillä. Myöskin motiiveissa on eroja: joillain syyt ovat uskonnollisia, joillain kaupallisia, joillain tyylillisiä.

Pisimmälle kyseisen suuntauksen on vienyt Balck Metal suuntaus, ja erityisesti sen Norjalaiset esiintymismuodot.


Kuvassa Varg Vikernes Burzum yhtyeestä

Mustan metallin lisäksi on olemassa myös ns. valkoista metallia. Tämä johtaa hyvin kiinnostavaan vuorovaikutusten ristiaallokkoon. Perinteinen metallimusiikki saa voimansa nurinkäännetystä kristillisestä symboliikasta. Se kääntää ristit väärinpäin, ja nostaa kaikki raamatullista pahuutta edustavat symbolit kiinnostuksensa keskiöön.


Kristillinen heavy-yhtye Stryder poseeraa. Yhtyeestä kerrotaan Leo Mellerin teoksessa "Rock" seuraavaa: "he ilmestyivät lavalle tiukoissa nahkaisissa ja kimaltelevissa vaatteissaan , joissa risteili mauttomia mustia ja keltaisia raitoja, paksussa meikkipakkelsissa ja hiukset pystyssä".."Rehvastelun ja lihallisen leveilyn jälkeen -lopulta raamatut heitettiin kuulijoille"

Valkoinen metalli taas pyrkii peesaamaan metallimusiikin suuressa suosiossa ja katu-uskottavuudessa, kääntäen taas kertaalleen symboleita uuden kierroksen ympäri. Kysymys kuuluu siis, mitä tapahtuu asiasisällölle kun se ensin käännetään päälaelleen, ja sitten uudestaan tämän negaation muotojen mukaisesti "uuskristilliseksi". Kääntäminen ei koskaan ole häviötöntä, sisältö väistämättä muuttuu matkalla.

Asian voi parhaiten havainnollistaa pienellä ajatusleikillä:
Kuvitellaan asia toisin päin, mitä jos saatananpalvojat haluaisivat tehdä gospel musiikkia? Leikkaisivat hiuksensa siististi, pukeutuisivat mustiin flanellipaitoihin ja riiputtaisivat kaulassaan pientä jalometallista ristiä väärinpäin.

Istuisivat sitten siinä leirinuotion ympärillä rämpyttämässä akustista kitaraa laulellen saatanan hienoudesta.

Kyllä, myös se olisi pseudomorfoosi.

koripallokorkokenkä

päivän teologialinkki

Kirkkohistorian professori Matti Kotiranta käsittelee kiinnostavasti pseudomorfoosia ortodoksisessa teologiassa.

otteita Helsingin yliopiston kokoelmista

Helsingin pseudomorfoosikeskustaa käsitelleen kirjoitukseni jälkeen eräsystäväni kehoitti minua tutustumaan myös Helsingin Yliopiston päärakennuksessa sijaitsevaan pseudomorfoosikokoelmaan.


Kyse on kreikkalaisten patsaiden roomalaisista kopioista, tai ilmeisestikin niiden kopioista. Akateemisen Empirerakennuksen hämyisiltä käytäviltä löytyy runsas määrä kalpean luonnonvalkoisia patsasjäljitelmiä.

Tähän väliin muutama lainaus Egon Friedellin teoksesta "Uuden ajan kulttuurihistoria".

"Kreikkalaiset sitä vastoin juuri olivat hyvin etäällä siitä uudenaikaisesta barbariasta, että puu ja kivi jätetään maalaamattomiksi; aivan luonnollisen ja taiteellisen tunteen varassa he sivelivät kirjavaksi kaiken, mikä tuli heidän käsiinsä, ja meidän valkoinen plastiikkamme ja arkkitehtuurimme olisi heistä äyttänyt värisokeiden taiteelta."

"Kirkkaasti paistavan auringon, räikeänsinisen taivaan, sinooberinpunaisten vuorien, rikinkeltaisten kallioiden, myrkynvihreiden puiden ja sadoin eri vivahduksin kimmeltävän meren näkeminen teki kreikkalaiset jo alusta alkaen taipuvaisiksi tulemaan väri-iloisimmaksi, jopa väristä juopuneimmaksi kansaksi"


"Marmoriin hangattiin ensin ruusunpunaista tai ruskeaa, öljystä ja vahasta tehtyä syövytysainetta joka antoi sille lämpimän elävän ihon väri. ...Huulet maalattiin punaisiksi, hiukset mustiksi, keltaisiksi tai metallilisällä kullankellertäviksi"



Ostostemppelin mainosteline

Helsingin sanomat uutisoi kulttuurisivuilla 24.5.05 otsikolla "Taiteesta tulikin mainosteline" kuvanveistäjä Antero Toikan Oulunsalon kauppakeskukseen suunnitteleman teoksen pikaista käyttöönottoa mainostelineeksi.

Toikka oli suunnitellut ostoskeskusta varten korkean pylväänmuotoisen "pylonin" johon välittömästi teoksen pystytyksen jälkeen paikalliset yrittäjät ripustivat omat mainoksensa, ilmeisesti yllätyksenä taiteilijalle.

Toikka pääsi myös hieman selittämään intentioitaan:"Muinaisessa Egyptissä pylonit reunustivat temppelin sisääntulokäytävää. Pyloni sopii hyvin Kapteenin edustalle, sillä kauppakeskukset ovat nykyajan temppeleitä"

En tiedä minkälaisia pyloneita egyptissä oli tapana rakentaa, mutta Toikan teos kyllä muistuttaa muodoltaan ja sijainniltaan huomattavasti yleisesti käytössä olivia ostarimainostelineitä. Ainakin artikkelin kuvasta päätellen.

Pseudomorfoosiblogi kiittää Antero Toikkaa, Oulunsalon kauppakeskuksen kauppiaita, Helsingin Sanomia ja Egyptiläistä sivilisaatiota tämän kauniin uutishetken tarjoamisesta.

Amerikkalanen sotaideologia

Maailman mediossa on Abu Graibin vankilakuvien päivänvaloon tulosta lähtien näytelty kiinnostavaa näytelmää. Maailman tehokkain sotakoneisto, ja sitä pyörittävä maailman johtava suurvalta, ovat pahoissa vaikeuksissa erilaisten yksittäisten kidutusten ja murhien takia.



Relativisti saattaa tässävaiheessa ihmetellä sitä, miten yksittäistapauksilla voi olla noinkin suuri merkitys tilanteessa jossa käydään sotaa, eli laajamittaisesti ja järjestäytyneesti tapetaan ihmisiä?

Kiintoisa kysymys on myöskin se, miksi kyseiset kuvat nostivat maailmanlaajuisen kohun, toisin kuin esimerkiksi aikaisemmin kirjoitettu Punaisen ristin raportti jossa samat asiat oli kerrottu tekstimuodossa.



Asiaan liittyvä pseudomorfoottisuus avautuu parhaiten tutkimalla Amerikkalaista maailmankäsityksestä. Amerikka saavutti johtavan sivilisaation statuksen verrattain nopeasti, se tavallaan repäistiin sivilisaatioksi suoraan lehmipaimenajasta. Tästä on jäänyt rasitteeksi tietynlainen Cowboy etiikka, joka painottaa rehellisyyttä, suoraselkäisyyttä ja yksinkertaista hyveellisyyttä. Koska tälläisiä arvoja voi suurvaltapolitiikkaan soveltaa varsin valikoiden, joutuu Amerikka valehtelemaan itselleen useimmista suurvaltapoliittisista motiiveistaan.

Amerikkalaisten ongelma on se, etteivät he ole sisäistäneet suurvaltarooliaan. Se että sotia käydään öljyn, oopiumin, tai minkä tahansa suurvallan itselleen tarpeelliseksi katsoman hyödykkeeen saatavuuden turvaamiseksi on täysin luonnollista, ja väistämätöntä. Myöskin laajamittainen tappaminen ja kiduttaminen ovat tämän prosessin välitömiä seurauksia.

On varmasti pohjoisamerikan kansoille lohduttavaa kuvitella itsensä viimeisinä lehmipoikina vapaassa lännessä, mieluummin kuin osasina sivilisaatiokoneistoa, tai George Bush nuorempi hyveellisenä sheriffinä mieluummin kuin yksinvaltaisena keisarina. Nämä ajatusmallit ovat kuitenkin syvästi pseudomorfoottisia, ja johtavat kaikinpuolin valheelliseen maailmankäsitykseen.

lue myös Susan Sontagin teksti Abu Ghraib kuvista

pullotettu gintonic

Satuin paikallisessa alkoholiliikkeessä törmäämään tuotteeseen, joka etikettinsä mukaan oli Gin tonic. Olen itsekin GT:n ystäviä, tosin tottunut itse sekoittamaan juomani. Valmiiksi pullotettu GT kuulosti siinämäärin pseudomorfoottiselta ajatukselta, että jouduin välittömästi hankkimaan yhden pullollisen tarkempia tutkimuksia varten.


Mutta ensin hieman historiaa:
Ginin katsotaan syntyneen 1650 luvulla Alankomaissa. Tohtori Sylvuis etsi kuumeisesti toimivaa lääkettä munuais ja vatsavaivoihin, ja siinä sivussa tuli tuottaneeksi maailmaan juoman nimeltä Genever.


Bokma on hieman myöhäisempää tuotantoa (1826), mutta ainut alkoholimymälämme myymä Genever.

Minulla ei ole tieto tepsikö genever munuaisvaivoihin, mutta historia tietää sen maistuneen englantilaisille sotapojille. Juoma vietiin Englantiin, ja värikkäiden vaiheiden kautta se pikkuhiljaa vakiintui meidän tuntemaksemme Dry Giniksi.

Myös Gin tonic syntyi lääketieteellisestä välttämättömyydestä. Britannian imperiumin paisuessa yhä suuremmaksi alkoivat eksoottiset taudin käydä yhä pahemmaksi riesaksi. Lääkkeeeksi malariaan keksittiin Kiniini, mutta kiniinin jakelu brittisotaväelle vaikutti varsin monimutkaiselta.

Kiniini sekoitettiin tonic veteen, joka sellaisenaan ei ole vielä kauhean herkullista. Vasta kun tonic vesi ja Gin keksittiin yhdistää saatiin täydellinen muodostettua täydellinen yhdistelmä. Selvinpäinhän ei kukaan viitsi sotia, ja yleensä liian päissään saattaa helposti lääkitykset unohtua.

GT muodostui tietyllätapaa safariasun veroiseksi siirtomaaherruden symboliksi.

Mutta palataanpa vielä hetkeksi pullotettuun gintonicciin. Pullon sivusta löytyy tyoteseloste:


Gintonichan valmistetaan ginistä ja tonic vedestä, sallittua olisi ripaus limeä tai sitruunaa. Tässä tuotteessa kuitenkin on viinaa ja viiniä, miksi? Tuoteselosteessa väitetään sen myöskin olevan "suosittu viileän raikkaana juomana", vaikka se ei todellakaan ole raikas eikä tuotteiden päälle Alkossa kerääntyneen pölyn perusteella myöskään hirveän suosittu.

En oikein osaa kuvailla tuotteen makua, mutta gintonicilta se ei juurikaan maistu, eikä tuoteselosteen mukaan myöskään varsinaisesti sellainen ole.


ammattikorkeakoulu

Suomalaisia ammattikorkeakouluja muutetaan vauhdilla muodoltaan yliopiston kaltaisiksi.

Kehityksen takana ei ole niinkään koulujen halu omaksua vanhoja muotoja, vaan koulutuspoliittiset intressit. Koska tilastoissa näyttyy sitä paremmalta, mitä suurempi osuus ikäluokasta on hankkinut korkeakoulututkinnon, täytyy tämä osuus saada mahdollisimman korkeaksi keinolla millä hyvänsä.

Koska yliopistojen resurssit massakouluttaa ihmisiä tiedettiin heikoiksi, päätettiin 1990 luvun alkupuolella yksinkertaisesti nimetä silloiset opistoasteen koulut uudestaan ammattikorkeakouluiksi.

Prosentit tosin eivät vieläkään aivan vastaa tavoitteiuta, joten seuraavaksi varmaankin nimetään ammattikoulu korkeakouluksi, ja jos tämäkään ei riitä, niin ehkä esim. varusmiespalveluksen suorittamisesta voisi jakaa korkeakoulututkintotodistuksen.

Myöskin amerikkalaiseen korkeakoulumalliin (engl. highschool) kannattaa tutustua.

Näin päästäisiin varmasti yli yhdeksäänkymmeneen prosenttiin ikäluokasta.

jatkosotaan varautuminen

Sodanjohto perinteisesti varautuu aina edelliseen sotaan. Näinhän se on myös suomessa, vaikka edellisestä sodasta on jo vierähtänyt aikaa.

Helsingin sanomat uutisoi 19.5.05 kotimaan uutisisssaan seuraavaa: "Pääesikunta haluaa nykysotilaista kunnoltaan jatkosodan taistelijoiden veroisia". Artikkelissa eversti Erkki Nordberg kertoo puolustusvoimien suunnitelmista kukistaa länsimaisen elämäntavan aiheuttama rappio, ja koulia aikamme nuorisosta isoisiensä vertaisia sankareita. Haaveena on siis kouluttaa jatkosotamaisissa olosuhteissa pärjääviä taistelijoita.

Ei ole mikään uutinen että puolustusvoimat on ajastaan jäljessä, mutta kiinnostavaa on että laitoksen sisällä tapahtuu selvästi myös kulttuurimorfologista ajattelua:

"Varusmiesten huonosta kunnosta on Nordbergin mukaan marmatettu jo vuosikymmenet. Puolustusvoimien käytössä ovat vihdoin opit, joita toteuttamalla länsimaiselle elämänmenolle tyypillinen rappeutuminen ja kunnon lasku voidaan kääntää nousuun."

Puolustusvoimat siis pystyy huomioimaan sivilisoitumiskehityksen aiheuttamia muutoksia, muttei tekemään niistä oikeita johtopäätöksiä. Sodanajan suomalaisten nuorten miesten kunto oli useiden tekijöiden summaa.

Suomessa elettiin tuolloin pääosin agraariyhteiskunnassa, miehet olivat tottuneet kovaan työhön ja luonnossa liikkumiseen. Myöskin motivaatiolla on ollut tietty vaikutus myös fyysisiin suorituksiin, sodan aikaan oli suomessakin vallalla hyvin vahva kansallisuusaate. Suomen kansa oli myös uskonnollisesti varsin heterogeenistä, joten sotaretkessä ateistiseen neuvostoliittoon voidaan nähdä myös ristiretkimäisiä piirteitä. Risteissä tosin oli eroja, joillekin se oli siniristi, toisille ihan perinteinen, mutta myös hakasilla varustettu ns. saksalaismalli oli suosittu.

Tärkeää osaa jatkosodan sankariteossa näytteli tietenkin myös saksalainen amfetamiini, joka paransi rivimiesten kestävyyttä ja piti sodanjohtomme hereillä. Helsinginsanomien artikkelista ei valitettavasti selviä amfetamiinin rooli suhteessa nykyvarusmiesten jatkosotakuntoistamisprojektiin.

Sodan jälkeen, ja osittain sen seurauksena, maailma on muuttunut. Teollistuminen on vetänyt ihmiset maalta kaupunkeihin, sekä muuttanut työn ja vapaa-ajan konventioita.Moderni elämä on myös luonut uudenlaisen ihmisen, urbaanin suurten sarjojen ihmisen, jonka olemassaolo aina elintarvikkeista aatemaailmaan ja uskomuksiin asti perustuu sarjatuotettuihin hyödykkeisiin.

Modernin kriisin kautta on syntynyt jälkimoderni ihminen. Häntä leimaa kaikessa toiminnassaan epävarmuus. Se ilmenee niin työssä, vapaa-ajassa, uskomusjärjestelmässä, kuin koko hänen olemassaolossaan. Uskonto on muuttunut mikrotason elämäntapashoppailuksi, jonka ainekseksi kelpaa mikä tahansa Zenistä scifi elokuviin. Isänmaa on muuttunut tiiviistä kansallisvaltiosta Euroopan Unionin periferiaksi.

Työ ja vapaa-aika tapahtuu entistä suuremmassa määrin tietokoneen ääressä istuen, mikä väistämättä vaikuttaa niin kuntoon kuin vireystilaankin.

Maailma on muuttunut, elämäntavat ovat muuttuneet, myös sodankäynti on muuttunut. Jos pääesikunnasta löytyisi hitunen analyyttistä ajattelua, niin siellä mietittäisiin nimenomaan kuinka jalostaa jälkimoderneja ilmiöitä sodankäynnin tarpeisiin. Tietotekninen sodankäynti, tiedotussota, kulttuurisota, jopa nuorisokulttuurisota. Siinä esimerkkejä alueista joilla saattaa olla jotain merkitystä seuraavan sodan tuloksen kannalta.

Pyrkimys muokata ihmisiä jatkosodan taistelijoiden mallin mukaan, ja kuvitelma sen vaikutuksesta tulevien sotien lopputulokseen, ovat syvästi pseudomorfoottisia ajatuksia. Se on sinänsä huvittavaa, mutta myös osaltaan myös pelottavaa. Onhan Suomen armeija vielä vastuussa alueemme puolustamisesta, ja olisi mukavaa jos he seuraisivat hieman mitä maailmassa tapahtuu.

Kulttuurimorfologiset prosessit eivät ole kumottavissa, sivilisaatioprosessi etenee väistämättömästi. Meidän valinnanmahdollisuutemme on joko osallistua niihin tai olla osallistumatta. Päämäärään emme voi vaikuttaa.

sentään jotain voin tehdä kuin välimeren ihminen

Nyt eräs suuri Amerikkalainen pikaruokaketjukin on fiksoitunut välimerellisyyden myyttiin. Ketju on patentoinut tuotemerkikseen pitaleivän, joka ei tosin juurikaan muistuta pitaleipää. Ulkonäöltään ehkä enemmänkin vohvelia.

Tuote sinänsä on hyvä esimerkki pseudomorfoosista, markkinointiosasto on hämääntynyt välimerellisen ruokavalion jatkuvasta ylistämisestä, ja päättänyt väkisin sulloa hampurilaisensa näennäisvälimerelliseen muotoon.

Pseudomorfoottista välimerellisyyttä vielä painotetaan mainoskampanjassa.

Eurooppa päivä

En tiedä huomasiko kukaan, mutta Eurooppa päivää vietettiin 9.5. Kyseessä on Euroopan unionin yritys omaksua kansallisvaltioissa aikoinaan harjoitettuja tapoja.

Yritys ei ole kuitenkaan kovinkaan onnistunt, sillä esimerkiksi suomessa Suomen itsenäisyyspäivää juhlitaan vielä näin itsenäisyydenjälkeisenäkin aikana paljon innokkaammin kuin Euroopan Unionnin juhlapäivää.

helsingin pseudomorfoosikeskusta

Spenglerin mukaan Venäläinen pseudomorfoosi alkaa Pietarin kaupungin perustamisesta 1703. Hän käsittää koko kaupungin valheelliseksi yritykseksi liehitellä läntisiä traditioita.

.

Suomi aikoinaan Keisarillisen Venäjän periferiana pääsi myöskin osalliseksi samasta suuntauksesta. Helsingin nk. Empire keskusta koostuu muutamasta korttelista Venäläisten rakennuttamia antiikin Kreikan ja Rooman rakennustyylejä kopioivista rakennuksista.

Jos Pietarissa ristiriita agraariyhteiskunnan ja väkisinomaksutun eurooppalaisuuden välillä on ollut suuri, niin kuvitelkaa millainen se on ollut suomessa. Katajanokan kalastajaslummit aivan kulman takana, kotieläimiä siellä täällä.

Hyvin suunniteltujahan nuo talot ovat, puhdaslinjaisia ja tasapainoisia. Kysymys vaan on siitä, että niiden muoto on täysin ulkoa omaksuttu.



Yliopiston kirjasto esimerkiksi on rakennettu kylpylän muotoon. Ilmeisesti sitä suunniteltaessa ei ole vielä tiedetty miltä antiikin kirjastiot näyttivät.






Lisää kuvia esim Niko Lipsasen sivulta