Erkkopenetraatio

Aatos Erkon luotsaama Sanoma WSOY on viimeaikoina ollut liikkeellä aivan uusin haastein. Ensin yhtiö osti itselleen katu-uskottavuuden Radio Helsingin hankinnan myötä, asian jota se turhaan oli vuosia yrittänyt saavuttaa NYT-liitteen kautta.

Seuraavaksi tunkeuduttiin ihmisten arkitodellisuuteen ostamalla Huuto.net, suomen suosituin nettihuutokauppa. Ensimmäisessä haastattelussa Erkon edustaja spekuloi Huuto.netin kautta muudyn tavaran arvoa, ja sitä kuinka suuri osuus siitä jatkossa jää yhtiölle.

Melko ärsyttäviä seikkoja kumpikin. Olen pitkään kuunnellut Radio Helsinkiä, ja tehnyt kauppoja Huuto.net:issä. En oikein pitänyt Erkon soluttautumisesta näille alueille, mutta en ole asiasta viitsinyt kummempaa meteliäkään pitää.

Mielestäni Erkkopenetraatio on kuitenkin nyt mennyt askeleen liian pitkälle. Selaillessani blogilistaa olen jo jonkinaikaa sitten huomannut usean siellä listatun blogin edessä kirjaimet HS, mutta en ole sitten reagoinut asiaan tarkemmin.

Nyt vihdoin havahduin ilmiöön: suomen suurin mediatalo käyttää siekailematta blogi formaattia, ja sen ympärille kasvanutta epäkaupallista alakulttuuria itsensä mainostamiseen. Luulisi että suvereeni valtamedioiden hallinta riittäisi, mutta ilmeisesti ei riitä.

Blogia löytyy aiheesta jos toisesta, on kuukausiliiteblogia, kullttuuriblogia, ja huippuna kaikkein pseudomorfoottisin Retroblogi. Blogiyhteisö tyntyy olevan niin välinpitämätön, kuin kyvytönkin reagoimaan tähänkään uhkaan millään lailla.

Suuryritykset puristavat kaikista uusista formaaeista löysät pois, niin myös blogeista. Blogaajat eivät voi muuta tehdä kuin marista asiasta blogeissaan, mikä vain lisää yritysten saamaa ilmaista mainostilaa.

Joten tämäkin viesti siis loppupeleissä vain hyödyttää Erkkoimperiumia. Kuluttajalle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin tyynenä odottaa millä elämänalueella erkkopenetraatio etenee seuraavaksi.

Museon valtaaminen

Kiasmassa on vielä muutaman päivän esillä nuorisokulttuuriaiheinen näyttely nimeltään "ensin valtaamme museot".

Valtaaminen on hyvä brändi. Siihen sisältyy kapinaa, vähän niinkuin "Rock and roll", mutta poliittisempi. Termin käyttäminen ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta: valtaamiseen määritelmällisesti sisältyy tilan ottaminen haltuun väkisin.

Kuratoidussa näyttelyssähän tila on päinmvastoin tarjottu siellä tapahtuvalle toiminnalle, oli sitten kyseessä vaikka rullalautailu tai graffitimaalaus.

Kun itse kävin näyttelyssä, oli se vetänyt paljon nuorta yleisöä. Hyvä saavutus sinänbsä, vaikka ilmaispäivä olikin. Nuorisoa on varsin vaikea vetää korkeataiteiden pariin.



Kuitenkin väkisin tulee mieleen, mitä jos museo todella vallattaisiin, esimerkiksi museon pihan kesäksi vallanneiden mustahuulinuorien toimesta. Hehän tarvitsevat nyt sisätilaa juopottelulle ilmojen viilentyessä.

Museoiden valtaaminen omille taideteoksille on myöskin Englannnissa nouseva trendi.
Banksy esimerkiksi on toimittanut teoksiaan luvatta useisiin suuriin museoihin niin kotimaassaan, kuin Ranskassa ja Yhdysvalloissakin.

Hänen haastattelunsa tuntuu ainakin varsin houkuttelevalta:

"how did you put up the works without being noticed by guards or
other visitors? was it easy?"
"As a graffiti artist its harder to paint subway trains in New York these
days than it is to paint your major public exhibition spaces.
You just have to glue on a fake beard and move with the times."

On siis olemassa teoreettinen riski aktuaalisesta museoiden valtaamisesta, silti itseäni ainakin jäi askarruttamaan kysymys: Miksi museot vallaattaisiin ensimmäisenä.

Suomalaisia makuja suomalaislle

"Kaneliomena, karpalo, mansikka; suomalaisia makuja suomalaisille. Niitä tarjoaa tänä syksynä Suomen Nestlé, kun se tuo markkinoille uudet kauniit herkuttelukotipakkaukset. AINO jäätelö on tarkoitettu tarjoiltavaksi suoraan omasta rasiastaan, joka sopii kattaukseen kuin kattaukseen."

Kuten jo aiemmin valion baaria käsitelleessä jutussa mainitsin, suomen Nestle on valinnut pseudomorfoosin tien taistelussaan suomalaisten kuluttajien mielistä ja sydämistä. Ilmeisen hyvällä menestyksellä. Nestle yritti turhaan vuosikausia työntyä suomena markkinoille kansainvälisillä brändeillään. Suomessa ostetaan Valion ja Ingmanin jäätelöä, muille jää vain marginaalit.

Nyt kun Valiojäätelö on Nestlen brändi, tuotteet ovat korostetun suomalaisia. Nimet ovat suoraan kalevalasta ja mainosgrafiikat kansallisromanttisesta taiteesta. Mausta ei ole kokemusta, mutta yhtiön kuvaus "suomalaisia makuja suomalaisille" kuulostaisi suomalaisen yhtiön suusta jo kansankiihotukselta.

"- Uusi herkuttelujäätelöperheemme on suomalainen jo kalevalasta tuttua nimeään myöten. AINO jäätelöt on tehty suomalainen makumaailma mielessä pitäen. Siksi mauiksi on valittu muun muassa mansikkaa, kaneliomenaa ja raikkaankirpeää karpaloa, kertoo jäätelöryhmän markkinointijohtaja Liisa Pietarinen."

Taitaa nestlen suomettamisyksikkö nyt kärsiä ylikunnosta. Jos jäätelöhylly pysyisi staattisessa tilassa, suomen kansa hyvin nopeasti unohtaisi kuka minkäkin merkin omistaa. Tämäntyypppinen kikkailu väistämättä alleviivaa tuotemerkin ulkomaisuutta.

Haluatko epäjumalankuvaksi

Lainaus englanninkielisestä wikipediasta:

"Idol: The term idol (derived from Greek eid-, videre, to see. Also related to eidos, a figure and eidea, an idea or imagination) Greek eidolon: Something visible but without substance, a hollow form."

"In religion, originally not used in Holy Scripture, Josephus the Jewish historian later used the term to mean man-made worshipped articles; their worship is called idolatry the worship of hollow forms. In the New Testament it is used to refer to heathen gods and their images and only found in Luke-Acts and certain Pauline epistles."

Jumalanpalvominenhan on out, sehän on sinänsä vanha juttu. Kiinnostavaa sensijaan on se että epäjumalankuvan (engl idol)palvonnan sijasta, tai vähintään lisäksi, haluamme kaikki tulla sellaiseksi.

Eikä siinä mitään, ajat muuttuu, tavat muuttuu ja niinedelleen.
Tsekatkaa vaikka Extreme elvis, tai älkää tsekatko jos ette pidä lihavista alastomista miehistä.

Itähelsinkiläionen Hip-Hop-kupletti

Eräs ystäväni ehdotti joskus aiemmin pseudomorfoosiblogin käsiteltäväksi Notkea rotta nimistä hiphop projektia. Kyseinen projekti onkin ollut pseudomorfoosiblogin jatkuvassa erityistarkkailussa. En ole toistaiseksi kuitenkaan uskanltanut siitä kirjoittaa.

Syynä hitaaseen lähestrymiseeni on ollut lähinnä kulttuurimorfologinen varovaisuus: muoto-opilliset metodit kun soveltuvat huonosti nuorisokulttuureiden seurantaan, ne eivät ole muodossa vaan lähinnä virtaavat. Myöskään väärentyneiden muotojen löytäminen ei ole kovin helppoa, johtuen siitä ettei mitään aitoja tai alkuperäisiä muotoja ole olemassakaan. Kaikki syntyy loputtomista lainausten ja simulaatioiden kerroksista.

Rotan tuotannossa uudehko Amerikkalainen muoto, Rap on pakattu erikoisen lähiönäytelmän muotoon: äänessä on joukko Itä-helsinkiläiseen elämäntyyliin liittyviä hahmoja autovarkaista yksinhuoltaja-äiteihin. Uudella levyllä kuullaan jopa poliisivoimien edustajan, ja yhteiskunnan tukipylvään näkökulmaa käsiteltyihin aiheisiin.

Ympäristön kuvailussa on käytetty tarkkuus osoittaa Itä-helsinkiläisen toimintaympäristön varsin syvällistä tuntemusta, ainakin sellaisena kuin me jossain muualla asuvat kuvittelemme.

Notkean rotan Itähelsikiläiskabaree on muodoltaan erikoinen, muttei aivan ainutlaatuinen. Vaikka rapin puolelta ei oikein vastaavia artisteja löydy, niin iskelmästä kyllä.



Itäsuomalainen kuplettikuningas Jaakko Teppo rakensi aikoinaan hyvin samantyyppisen pienoisuniversumin Itäsuomalaisen maalaiselämän ympärille. Itä-Suomessa käsitellään yleisestiottaen samantyyppisiä teemoja kuin itä-Helsingissä: päihteitä, Kansaneläkelaitoksen etuuksia ja siinä sivussa miehen ja naisen välisen suhteen tematiikkaa ja perhettä. Molemmille artisteille on luonteenomaista jälkimmäisen aihepiirin epätavallisen karu ja epäromanttinen lähestyminen.

Aihepiireissä on myös hieman alueellisia eroja: Tepolla painottuu maa-ja metsätalouteen liittyvät kysymykset, Rotalla autovarkauksiin ja pöhisemiseen. Molemmat artistit myöskin rakastavat alueensa pukeutumiskulttuurin yksityiskohtien korostamista: Rotan tuotannossa toistuvana motiivina on karvapilotti, Tepon taas kumiteräsaapas. Molemmilla artisteilla on samansuuntainen fetisismiä lähentelevä suhde näihin nimenomaisiin asusteisiin, Rotalta löytyy jopa karvapilotin merkitystä syvä-analysoiva kappalekin.



Musiikillisesti rotta on selkeämmin Hip-hop-kaavan vanki, Teppo postmodernisti yhdistelee haluamiaan musiikillisia suuntauksia rokista kansanmusiikin eri tyylien kautta eksoottisempiin kaukomaiden tunnelmiin asti. Yhteistä tyylillisesti on tietty karuus ja suoruus asioiden käsittelyssä.

Teppo on itse Itä-suomesta kotoisin, notkea Rotta käsittääkseni itä-Helsingistä. Molemmat ovat kouluttautuneet, Teppo puualan insinööriksi, Rotta opiskelee Helsingin yliopistossa (oliko kirjallisuutta, joku paremmin tietävä voisi tarkentaa).

Molempien artistien musiikkia kuunnellessa tulee väistämättä mieleen kysymys kohderyhmästä: onko tämä jonkin ryhmän musiikkia, joka on tarkoitettu jonkin ryhmän yhteenkuuluvuuden nostattamiseksi, vai kenties tirkistelevää sosiaalipornoa, jossa eksoottisen pienryhmän puuhasteluista lauletaan vouyeristiselle ulkopuoliselle yleisölle.

Vai onko kyseessä nostalgiamusiikki, Tepon kunnian vuosina suomen maaseutu oli juuri muutettu isojen kaupunkien lähiöihin. Ehkä tämäntyyppinen musiikki toi lohtua juurettomalle maaltamuuttajaväestölle. Samalla tavalla nykyään on olemassa hyvin suuri määrä ihmisiä jotka ovat joskus asuneet lähiössä, mutta muuttaneet jossainvaiheessa muualle. Ehkä Notkea Rotta vetoaa nimenomaan tähän ryhmään.

Kysymykseen onko Notkea Rotta lopulta pseudomorfoottinen ilmiö vai ei, en ole vieläkään saanut yksiselitteistä vastausta. Selvää on, että teatteri ja kupletti perinne ovat kahlinneet jossainmäärin kyseisen projektin muotoa.

Toisaalta voi olla että vain teatteri on toteutettavissa oleva muoto katu-uskottavan Gangsta-rapin tekemiseen suomessa, yhteiskuntamme on kuitenkin vielä melko kaukana Amerikkalaisesta esikuvastaan, mitä tulee esimerkiksi sosiaaliseen epätasa-arvoon.

Suosittelen kaikille Notkean Rotan (erityisesti Itä Meidän levy) ja Jaakko Tepon tuotantoa. Erityisesti suosittelen Jaakko Teppoa Notkean Rotan ystäville ja päinvastoin. Ja tietysti itä-Suomalaisille tutustumista itä-Helsinkiin, ja päinvastoin.

Lehtolaislaista nykäsbloggailua

Sattuipa silmään älkää vittuilko Matti Nykäselle tai tulee puukosta blogi. Nykäshuumorihan on aina hauskaa, mutta tälläkertaa sivun muodon tarkastelu johtaa meidät toiseen melko hiljan ilmestyneeseen blogiin, nimittäin Seppo Lehdon blogiin

Lehto on internetin keskustelupalstoja seuraaville tuttu tavastaan spämmätä pitkiä vuodatuksia copy-paste tekniikalla täysin asiaankuulumattomiin keskusteluihin. Blogosfäärin sääennuste lupaa siis runsaasti sikanautaa jos herra Lehto kotiutuu myös tämän ilmaisukanavan pariin.

Toistaiseksi Lehto ja Nykäsblogit ovat tehty aikalailla perinteisen nettisivun tapaan, voi olla että Lehto vain joutuu käyttämään bloggeria koska ei muualta mielipiteilleen tilaa saa.

Pseudomorfoosiblogi jää seuraamaan tilannetta, lupaamme myöskin tulevaisuudessa käsitellä Lehdon lempiaihetta Karjalakysymysta, liittyyhän siihenkin runsaasti pseudomorfoottisia piirteitä.

Vielä pieni lisäyn näin jälkeenpäin:
Herra lehto tuntuu tosiaan ottaneen tämän blogikirjoittelun vakavasti. Kun muut yleensä perustavat yhden tai muutaman blogin, ja kirjoittavat niihin useita viestejä, on Lehto ottanut strategiakseen perustaa niinpaljon blogeja kuin vaan ikinä ehtii ennekuin palveluntarjoaja sen ymmärtää kieltää.

Jotkut jäänevät hyvinkin lyhytikäisiksi, niinkuin esimerkiksi Mattivanhasblogi. Lehdon blogien kokonaismäärää tuskin muistaa enää Seppo itsekään.

Blogihaku Seposta

Muutamia bongaamiani blogeja:

http://seppolehto.blogspot.com/
http://suursuomalaisuudesta.blogspot.com/
http://suursuomalainen.blogspot.com/
http://petsamosallakuusamokarjala.blogspot.com/
http://rasistituomarit.blogspot.com/
http://timosoini.blogspot.com/
http://tarjahalonen.blogspot.com/
http://mattivanhanen.blogspot.com/ njet novi toze
http://helsingin-sanomat.blogspot.com/
http://miehitetytalueettakaisin.blogspot.com/

Onhan se mukavaa että jollain riittää tarmoa ja vapaa-aikaa, mutta ostaisit vaikka Seppo puikot ja rupeaisit neulomaan.

Jälkikulttuuri

Selaillessani nettiä löysin sivuston aiheesta jälkikulttuuri (afterculture). Ihan kiintoisa sivusto sinänsä, mutta minua jäi itseäni häiritsemään sen perusajatus: jälkikulttuurin konventiot on haettu lähes pelkästään luonnonkansojen kuvastosta, modernisnista on jäljellä vain hyvin pieniä fragmentteja. Luonnonkansojen piirteet ovat taas säilyneet epäilyttävän puhdaslinjaisina.

Itse olen jonkiverran pohtinut samantyyppisiä kysymyksiä, tosin ehkä lyhyemmällä aikajänteellä. Spengler käytti Fellahismi-termiä kuvaamaan sivilisaationjälkeisen ajan ilmiöitä. Fellah sana tulee islamilaisessa maassa (Egyptissä?) asuvaa maanviljelijää tarkoittavasta sanasta, ja kuvastaa mahtavan sivilisaation raunioissa elävän vaatimattoman maanviljelijän kulttuurihistoriallisyta positioa.

Länsimainen fellahismi ei ole utopia tai dystopia, vaan olemassoleva ja vahvistuva ilmiö. Useimmat tällähetkellä tapahtuvat ilmiöt ovat fellahistisia. Se näkyy niin alakulttuurissa kuin valtakulttuurissakin.

Esimerkiksi tekno on selkeästi fellah ilmiö. Sitä yritettiin sen ilmaannuttua hieman väkisin työntää modernistiseen jatkumoon (esim Sam Inkisen Teknokirja), mutta se saavutti hyvin äkkiä täydellisen historiattomuuden tilansa.

Teknossa uusprimitiiviset tendenssit ovat hyvin läsnä voimakkaina. Tekno on nykyaikainen leirinuotio, jossa kaikki elementit ovat luonnonuskonnoista tuttuja: transsihakuinen läpiyön tanssiminen, kokemusta korostavat huumeet, yhteisöllisyys erotuksena sosiaalisuudesta (vrt paritanssit).

Tärkeää on kuitenkin huomata, että tekno on toisaalta myös muotokieleltään nykyaikaisin nuorisokulttuurimme. Siinä ei ole nähtävissä suoria viittauksia mihinkään primitiiviseen, tai edes moderniin. Tarpeet joita se on syntynyt täyttämään ovat primitivistisiä ja fellahistisia, siksi myös muoto on rtakentunut sellaiseksi kuin se on.

Jos ajattelemme tulevaisuutta, jossa sivilisaatiomme infrastuktuuri pikkuhiljaa rapistuu tai romahtaa, en usko esimerkiksi teknokulttuurin luopuvan tyylistään, vaan ennemminkin sovittavan sen muuttuneisiin olosuhteisiin (esim. sähkön ja sähkölaitteiden huonompi saatavuus).

Minä uskon että jälkikulttuurimme tulevat näyttämään suureltaosin samalta kuin tänäpäivänäkin, tosin sekoittuneempina ja vaatimattomammilla välineillä toteutettuna. Ehkä minun täytyisi toteuttaa kilpaileva jälkikulttuurisivusto.

merimiestatuointi

Suomen rockmusiikinjälkeisenajan tärkein rock muusikko Ville Valo kommentoi Nyt-liitteen, tuon journalisminjälkeisenajan tärkeimmän viikkojulkaisun haastattelussa tatuointejaan:

"Me ollaan merimiehiä ja -naisia. Sehän on vanha merimiestatuointi (GILLIGAF, Do I Look Like I Give A Fuck)ja moni muukin on ottanut samanlaisen. "Ei voisi vähempää kiinnostaa", se on hyvä pseudofilosofinen elämänohje."

syömäkelvottomat säilykkeet

Kirpputoreja kierrellessäni sattui silmiini kiinnostava tuoteryhmä. Syömäkelvottomat ruokasäilykkeet. Erilaisia mausteita, hedelmiä ym. säilöttynä lasipulloihin. Kaulassa roikkuva lappu muistuttaa ettei tuote ole tarkoitettu elintarvikekäyttöön, strategisesti tosin peitetty kirpputorin omalla hintalapulla.

Miksi tämäntyyppisiä tuotteita on olemassa, johtuuko se siitä että suomalainen keittiö on muuttunut ruuan valmistuspaikasta ruokavalmisteiden lämmityspisteeksi, jolloin ruuan valmistamiseen liittyvät välineet ja tarvikkeet muuttuvat käyttöesineistä koriste-esineiksi.

En tiedä kummat ovat lopulta pseudomorfoottisempia, koristeiksi alunperinkin valmistetut keittiötarvikkeet, vai kalliit oikeat keittiötarvikkeet jotka on ostettu kuviteltua ruuanvalmistusta varten, vaikka todellisuudessa eletään säilykkeitä lämmittämällä?

Onko suurin pseudomorfoosi kuitenkin se, että suomalaisissa asunnoissa vieläkin on keittiö, vaikka tämänpäivän tarpeet täyttäisi parhaiten jääkaappi ja mikroaaltouuni TV-tuolin vieressä.

Lisää arkkitehtuurin nykyvirtauksia

Mitä on suomalainen arkkitehtuuri modernin jälkeen? Pseudomorfoosiblogi lähti etsimään vastausta Töysästä Tuurin kylästä, jossa sijaitsee Veljekset keskisen kyläkauppa. Kyseessä ei ole kyläkauppa, eikä sitä pyöritä veljekset. Kyseessä on Vesa Keskisen jättimäinen kauppakeskittymä.

Arkkitehtuuriltaan Keskisen kauppa lukeutuu niinkutsuttuun parasiittiarkkitehtuurin lajityyppiin. Kyseisessä rakennustyylissä olennaisisinta on optimoida hyötypinta-ala, ja pysyä alituisesti dynaamisessa laajentumisen tilassa. Parasiittirakennuksessa ei yleensä ole niinsanottua päärakennusta, vaan kokonaisuus muodostuu eri aikoina rakennetuista siivistä. Tunnetuin suomalainen kyseisen tyylisuunnan edustaja on Helsingin Itäkeskus.


Viimevuosina Keskinen ei ole enää noudattanut parasiittirakentamisen perinnettä aivan puhtaasti. Hän on nimittäin alkanut kiinnittää huomiota rakennelmansa ulkoiseen tyyliin, mikä ei tietenkään ole hyötypinta-alan kannalta oleellista.

Tyyliksi on valitty nykyaikainen pseudoretro tyyli. Esimerkiksi toiseksi uusimman laajennuksen betonielementit on katettu perinteisen pohjalaistalon mallia mukaillen. Materiaalina on käytetty aitoa puuta, ja värityskin on samantyyppinen. Kyläkaupan omalla nettisivulla kuvaillaan julkisivua "Ainutlaatuisen perinteiseksi".

Vertailun vuoksii tässä kaksifooninkinen pohjalaistalo Kauhavalta

Ja tässä Keskisen viimeisin laajennus, elintarvikeosasto ja hotelli. Tätä rakentaessa onkin sitten jo ollut mielessä jokin aivan muu kuin hyötypinta-ala. Itse en uskalla spekuloida mikä.

Ensimmäisen kerran kyseisen laitoksen nähdessäni olin melko hämmentynyt. Yritin nimittäin kuumeisesti pohtia mistä tämä yllättävä rakennustapa on saanut vaikutteensa. Olin näkevinäni siinä sekoituksen Ruotsalaista kaupunkilinnaa, hieman Empireä ja jonkin verran kansallissosialistista massiivirakentamista.

Sitten tulin järkiini, halpahallin omistajan käsitys linnoista muodostuu tietenkin linnoja esittävien esineiden perusteella. Siis kyse on enemmän siitä kuinka saadaan mahdollisimman edullisilla materiaaleilla jokin asia minkä asiakas vielä mieltää linnaksi.



Tässä näkymmä myös kulissin taakse.

Tulevaisuuteen katsovana miehenä Keskinen avasi tiluksillaan myös asuntovaunupuiston. Tämäkin Amerikan hienous on siis nyt Tuurissa koettavissa. Karavaanarit avat tosin jo aiemmin löytäneet tiensä Keskiselle. Tähän asti he ovat vain viettäneet kesänsä paljaalla parkkipaikalla.

Keskisen kyläkauppa on erittäin suosittu ostospaikka ja nähtävyys. Tämäntyyppisessä maisemmassa suomen kansa viihtyy, ja miksei viihtyisi. Moderni arkkitehtuuri suunniteltiin uudelle ihmiselle, joka on modernismin mukana kadonnut jonnekin lähihistorian hämärään.

Nykyihmistä on mahdotonta kuvitella viihtymään esimerkiksi Alvar Aallon mahtipontisimpiin ympäristöihin. Voimme katsella niitä kunnioittavasti osana kulttuuriperintöämme, hieman samaan tapaan kuin Egyptiläinen maalaisväestö katselee pyramidejään. Niiden toimintaa emme kuitenkaan enää pysty ymmärtämään.

Nykyihminen viihtyy Keskisen kyläkaupassa. Tämäntyyppiset ympäristöt tulevat jatkossa varmasti lisääntymään. Kansa vaatii pseudoretroa.

Suosittelen siis lämpimästi sekä pseudomorfoosiharrastajille, että suomalaisen arkkitehtuurin tulevaisuusvisioista kiinnostuneille vieilua Töysän Tuuriin.
jossa selitetään tarkemmin tuurilaista uusmytologiaa.

kaupan kotisivu löytyy täältä.

suosittelen erityisesti lukemaan kohdan onnenkylä,jossa selitetään tarkemmin tuurilaista uusmytologiaa.

Arkkitehtuuri ja kansa

Katselin eilen Telakka ohjelmaa, jossa keskusteltiin nykyarkkitehtuurista. Ohjelman perusväittämä oli, että nykyarkkitehtuuri on vieraantunut kansasta liiallisen modernistisuutensa takia.

En nyt tässä kirjoituksessa ota kantaa itse väittämään, vaan tarkastelen ohjelman esittämiä vaihtoehtoja.

Epämodernina, tai tarkemmin kansan epämodernistisiksi kokemina esiteltiin Vantaan Kartanonkoski ja uusvanhat puiset pakettipientalot.



Kiinnostavaa tässä on se, että molemmat esimerkit ovat umpimodernistista rakentamista, joka on vain kuorutettu vanhahtavalta näyttävällä pinnalla. Rakenteeltaan talot ovat täysin samaoilla menetelmillä valmistettuja.

Kartanonkoski on pseudomorfoosiblogin kannalta erityyisen kiinnostava, onhan se halvalla tehty kopio ruotsalaisesta vanhan kaupunkiarkkitehtuurin kopiosta. Siis kopion kopio, ja vieläpä keskusta-arkkitehtuurin kopio vantaan pellolla.

Ohjelmassa puhuttiin paljon muistoista. Muistot lapsuudesta ja mummolasta kuulemma olivat suurin syy kansan kiinnostukseen uusvanhaan arkkitehtuuriin. Todellisuudessa kuitenkin aika harvan isoäiti asui vanhoissa tukholmalaistaloissa. Useimpien isoäidit asuivat joko niissä modernistisissa kerrostaloissa tai sitten perinteisissä suomalaisissa pientaloissa.

Oikea perinne ei kuitenkaan ketään tunnu enää kiinnostavan, ja omat muistotkin ovat arkkitehtuurin saralla niin ankkeita, että nyt tarvitaan istutettuja muistoja. Onhan se noloa, että elimme melkein puoli vuosisataa itäisessä vaikutuspiirissä harmaan betonin keskellä. Ratkaisuksi siis valitsemme esimerkiksi kodin joka herättää meissä muistoja niistä hyvistä vanhoista ajoista joita ei koskaan tapahtunut.

Saattaa olla että tulevaisuudessa on erittäin suuri bisnes tarjota ihmisille kauniita muistoja maailmasta jossa modenismia tai muita inhottavia asioita ei koskaan tapahtunut.

Pseudomorfoosiblogi jää seuraamaan asiaa.

nuudelikeitto

Jo aikaisemmin olen tässä blogissa ihaillut Amerikkalaisen kulttuuripiirin saavutusta redusoida ateria hampurilaisen muotoon. Hampurilaisateriassahan on vielä, niinkuin ketjujen mainokset meitä usein muistuttavat, periaattessa jäljellä kunnon aterian elemetit: Lihaa, perunaa, viljaa ja vihanneksia.

Itäinen sivilisaatio on tälläkin alueella astunut rohkeasti harppauksen pidemmälle. Meidän pohjoisten kansojenkin supermarketeista löytyy nyt valikoima itämaisia nuudeliaterioita.



Nuudeliateria sisältää pelkästään vehnä tai riisijauhosta valmistettuja nuudeleita ja mausteita. Joissain pakkauksissa on mukana myös tilkka öljyä. Hieno puoli on se, että kuluttaja voi itse valita mitä ruokalajia nuudeli jäljittelee, vaihtoehtoja löytyy peruscurrystä pekingin ankkaan. Mitään ravinollisia arvoja kyseisellä ruokalajilla ei ole, mutta riittävän harvoin nautittuna se maistuu itseasiassa melko miellyttävältä.

Nuudeliateria on oikeastaan impressionistinen ruokalaji. Siinä ei ole pyritty tekemään ruokalajia joka tyydyttäisi meidän ravinnontarvettamme, vaan ruokalaji joka syödessämme sitä antta meille vaikutelman ateriomisesta. Se näyttää ruualta, tuoksuu ruualta ja maistuu ruualta.

Pseudomorfoosiblogi jää innolla odottamaan ruokalajeja jotka pelkästään näyttävät tai tuoksuvat ruualta.

kengistä ja nuorisokulttuureista

Nuorisovaateliikkeessä poiketessani en voinut olla kiinnittämättä huomiota erääseen kummalliseen muotoon. Liikkeessä myyty rullalautailukenkä oli rakennettu muistuttamaan niinkutsuttua läskipohjakenkää.



Monikaan teistä arvoisat lukiani ei varmastikaan tiedä mikä on läskipohjakenkä, kyseinen jalkine liittyy 1900 luvun puolivälissä suosittuun Rock nimiseen nuorisokulttuuriin. Kyseinen alakulttuuri on sittemmin vaihtanut kenkämalliaan tiuhaan, ollen huhujen mukaan tänäpäivänä jo purjehduskengissä.

Itse muistan läskipojamuodin hyvin, ei siksi että olisin vanha, vaan siksi että satuin asumaan nuoruuteni 1990-luvulla eräässä itäsuomalaisessa pikkukaupungissa jossa nuorisomuoti oli jostainsyystä pysähtynyt 1950-luvulle.

Kyseisessä kaupungissa lähes jokainen nuorimies kulki tälläisissä jalkineissa, kullankaivuuhousut jalassa ja päällään repaleinen nahkatakki. Hiukset rasvattuna suureksi ylöspäinsojottavaksi tötteröksi.



Tämä siis tapahtui 1990 luvulla, ja kyseessä oli valtakulttuuri, ei vastakulttuuri.

Rullalautailukulttuuri on rock-kulttuuria nuorempi ilmiö, joten sen ominaispiirteiden lainailemisessa tulisi olla varovainen. Voimakkaiden kulttuurien muodot ovat usein kovin määrääviä.

Toisaalta molempien muotojen muutospotentiaalin voi kyseenalaistaa. Rullalautailukulttuurissa ei ole tapahtunut sisällöllistä kehitystä kymmeneen vuoteen. Rockissa sensijaan tapahtuu jatkuvasti pienempiä muutoksia, mutta ne rajoittuvat aiemman kertaamiseen. Viimeinen jollaintapaa tuore ilmiö lienee punk rock 1970 luvulla.

City on the hill

Minua on jo pidempään ihmetyttänyt eräs asia. Uskoontuleminen näinä sekularismin voitonpäivinä on jo sinällään ihmeellistä, mutta nyt vaikuttaisi siltä että maailman mahtavin valtio on syntynyt uudestaan kristilliseksi.

Siis Amerikan yhdysvallat, tuo vapaamuurarien perustama liittovaltio, joka koko olemassaolonsa ajan on kilvoitellut vain yhä puhtaamman sekularismin puolesta. Miten valtio edes voisi tulla uskoon, saati sitten sekularistinen valtio?

Kiinnostava puoli asiassa on myös se, että vahvin ja amerikkalainen kulttuuritraditio on liittovaltion vihaaminen. Libertaristit vihaavat liittovaltiota koska se vie heidän rahansa, moralistinen enemmistö koska katsoo sen edustavan moraalittomuutta. Moraaliton vähemmistö taas katsoo sen edustavan moralismia.

Liittovaltion vihaaminen on aivan yhtä keskeisessä osassa amerikkalaisessa järjestelmässä, kuin valtion rakastaminen oli esim. kommunistisissa järjestelmissä.



1900 luvun lopulla vaikutti jo siltä että vihan määrä ylittää yhteiskunnan sietokyvyn. Militia liike aseisti uskonnollista oikeistoa eripuolella maata. Monilla ryhmillä oli tähtäimessä nimenomaan liittovaltion kukustaminen.

Kyseinen kehityskaari huipentui Oklahoman pommi-iskuun. Liittovaltiota vastustavaan rasistiseen väkivaltaryhmään kuuluva Timothy McVeight räjäytti suuren liittovaltion rakennuksen vuonna 1995.



vuoden 1995 iskun ja vuoden 2001 iskun välillä oli kuitenkin tapahtunut jotain ihmeellistä. Yhtäkkiä uskonto oli maailman mahtavimman valtion retoriikassa ykkössijalla, ja kansa yhtenä miehenä johtajansa takana valmiina johdettavaksi hänen tarpeelliseksi katsomiinsa taisteluihin.

Tosiasioita retoriikan muuttuminen ei ole mihinkään muuttanut. Amerikan yhdysvallat on edelleen sekularistinen valtio, imperiumi joka on valmis likaisimpiinkin temppuihin taloudellisten etujensa turvaamiseksi.

Maan johtaja George Bush junior on öljymies, ilman mitään moraalisia pidäkkeitä oman tai sidosryhmiensä hyödyn maksimoimiseen. Tästä lienee parhaina osoituksina opiumsota Afganistanistanissa ja öljysota Irakissa.

George bush käytti kampanjansa alussa toiminnastaan termiä ristiretki, täsmällisempi ilmaus olisi kuitenkin sekularistiretki. Kyseessä on kuitenkin leimallisemmin vallitsevan maallistuneen maailmanjärjestyksen hyökkäys sen valta-asemaa horjuttavaa uskontoa vastaan.

Nyt kun uuskristillinen retoriikka on kuitenkin tullut Amerikkalaisen poliittisen puheen ytimeen tullaan jatkossa varmasti näkemään asiaan liittyviä lieve-ilmiöitä. Esimerkiksi kaikki pyrkimykset kansainväliseen yhteistyöhön tulevat kariutumaan. Lähi-idän ongelmaan todennäköisesti koetetaan perinteistä sionistikristillistä manööveri: Siirretään kaikki maailman juutalaiset israeliin, niin sittenpä nähdään kuka se saapuva messias on.

Joita USA:n asenneilmasto kiinnostaa, kannattaa tutustua myös tähän lainauskokoelmaan.

hitlerkortti

Hitlerkortti on uuskieltä, ja tarkoittaa keskustelussa esiin vedettyä viittausta vastapuolen (henkilönä, tai hänen edustamansa ajatusmaailman) yhteydestä Adolf Hitleriin.

Hitlerkortin voi vetää esiin missä tahansa keskustelussa mistä tahansa aiheesta kenen kanssa tahansa. Internetissä käydyissä keskusteluissa näin myös yleensä tehdään. Joidenkin teorioiden mukaan jokainen riittävän pitkään jatkuva keskustelu päätyy väistämättä hitlerkortin vilautteluun.



Kun Hitlerkortti on kerran lyöty pöytään on asiallinen keskustelu asiasta mahdotonta. Voidaan tietysti kysyä onko se internetissä mahdollista alunperinkään, mutta se onkin jo toinen kysymys.

Hitlerkortissa on kaksi perusongelmaa. Lyhyellä tähtäimellä sen käyttö tuhoaa yritykset käydä asiallisia keskusteluja, ja pitkällä tähtäimellä se trivialisoi ja banalisoi käsityksemme 1900 luvun varsin vakavista poliittisista ilmiöistä.

Näinollen tietyistä asiakokonaisuuksista ei voi enää syntyä minkäänlaista vakavaa keskustelua.



Hitlerkortin käyttö tosielämän tilanteissa on paljon nettikäyttöä harvinaisempaa, mikä johtuu pitkälle nettikeskustelun vaihtelevatasoisesta anonyymisyydestä.

Tähän liittyykin tämänpäiväinen pseudomorfoottinen askarteluvinkki:

Tulosta joku esim tämän sivun hitlerkorteista. Jos et löydä mieleistäsi, niin hae lisää googlella. Kortteja on myös helppo tehdä itse, Hitlerin tunnistaa vähän huonommastakin kuvasta viiksien avulla.

Laminoi kortti, ja pidä sitä aina mukanasi, ja näin voit päättää keskustelut ikiomalla Hitlerkortillasi. Voit tehostaa kortin vaikutusta ostamalla pillin, ja opettelemalla jalkapallovalmentajamanöövereitä.

Jos osallistut usein suurempiin ryhmäkeskusteluihin, kannattaa kortteja printata kerralla enemmän. Tällöin tehokkainta on, jos pidät kortteja mukanasi mukana pienessä pärekorissa, josta niitä voi sitten sirotella ympäriinsä pääsiäispupun tapaan.